Sadeaamuna tuomen kukkien makea tuoksu ja luonnon kostea raikkaus uudistivat meitä jälleen. Olin surullinen. Se kertoi minulle, että sieluni on elossa. Halusin antaa anteeksi ja vilkuttaa elämäni exille. Mielikuvassani rakkaat lipuivat lautalla pois rannastani ja heiluttivat minulle takaisin. Emme tarkoita sinulle pahaa. Kiitos! Teit oman osasi, emme syytä sinua omasta osastamme. Kiitos! Olen pahoillani! Annamme anteeksi! Annan itselleni anteeksi.
Heilutan menneelle hyvästejä. Kun tulin sisälle, kurkkasin ja näin peilistä katsovat avoimet kasvot, luottavaisen hymyilyn.
Luin kirjastamme, että anna heti eteenpäin henkisen avun, jonka olet saanut.
Sain kaularankaan ja yläselkään kovan pinteen ja kivun henkisistä paineista ja vedosta. Tarviin apua siihen.
Tässä askeleessa minun pitää toimia, voidakseni työstää suruni. Vanha arkistopöytä lähti tänään kierrätyskeskukseen. Konkreettista toimintaa yhden elämänvaiheen hyväksymiseksi ja menneeseen jättämiseksi. Tilalle tuli komeasti tyhjää tilaa!
Luotan tasan tarkkaan Jumalan tahtoon omalla kohdallani, että tyhjään "sisäiseen tilaan" tulee uutta! Näin kävi juuri tänään. Olen iloinen, tunnen rakkautta. Olemassaolosta, ryhmätovereista, tulevasta ratsastusretkestä Larizzan kanssa.
Uskon, että kaunoista puhuminen ja tosiasioiden myöntäminen avaa oven tähän päivään. Saan olla raitis tänään ja parempi minä, kuin mihin omavoimaisena pystyin. Unelmat ovat arkisia ja ne ovat totta tänään. Enkä syytä olosuhteita ellen ensin pyydä tyyneyttä ja tarkista omaa asennettani!
Tässä sananvirtaa tiistai-iltaan. Moiskikset ja sylilliset rakkautta Rauhan huoneesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti