Rauha piipahti kirjoittamassa

Kevään korvalla putosi vielä lujasti lunta. Viikonlopusta nautin kun jaksoin siivota ja isoenon saunavuorolla itsekin puhdistautua. Tanssitunti ja M.Metsäkedon tahdit Järvenpäässä. Siellä oli jotain tuttua, mutta kuitenkin enemmän mun elämäs muuttunu. Ei näytä olevan selkeitä ja turvallisia valintoja, kuljen sillalla ja opettelen pitämään askeleistani.
Olin muistopalaverissa, koska ryhmäveli siirtyi ajasta ikuisuuteen. Yhteisössä kun saamme jakaa nuo kokemukset, se hälventää kuolemanpelkoa.
Maanantai on kulunut kurssikeskuksella. Tein tieke.fi/tupa sellaisen a-tutkinnon, saan siitä "tietsikan ajokortin". Tuttua kauraa oli aika paljon. Kuvankäsittelyssä hölmistyin ja koetin säveltää sitten parhaani mukaan. Eipä ole rajaa näillä ohjelmien monimutkaisilla ominaisuuksilla ja sieltä seasta saa kuitenkin kuvan paranneltua ja koon oikeaksi.

Maaliseloa

Valoisassa illassa sain dna:n puhelintuesta avun ja mokkulan toimimaan. Larizza ulkoilutti ja leikitti koiraa, samalla pumppasin pyörän renkaisiin ilmaa, jos lähtisi sillä aamuliikenteeseen.

Uudistumista tapahtuu. Ahdistuksen purkua eri keinoin ja alan tottua että ruokahalu vaihtelee, en odota "normaalioloa". 

Kuva: Kaisa 5v ja Poju (Kaisa kävi yökylässä.)

Läksin mukaan Selkis - juttuun,( käytännössä se on työnhaun ja ammatinvalintojen valmennusta.) Ihan sosiaalinen porukka siel on 15 meitä alotti ja sitä mukaa voi lopettaa kun löytyy niitä reittejä mitä pitkin matka jatkuu. Tutustuttiin tiloihin aikuiskoulutuskeskuksella, jatkossa ollaan siellä omassa ryhmätilassa, luennoilla tai tutustumiskäynneillä.

Minuu piristi, kun olin lauantai-iltana siskon kavereiden mukana ulkona. Pelattiin trivial pursuitia ja juteltiin seitsemän hengen pöydässä Hempassa.

Pelargoniani selvisi talven yli kellarissa! Toin valkoisen kasvin ikkunalaudalle ja aloin kastella sitä. Nyt se on työntänyt jo kymmeniä vihreitä lehtiä. Omien stressieni ja ajatuskierteitteni kanssa tällaisen jutun ihasteleminen on lepohetki. Toin myös uuden multapussin Prismasta.

Lukemisena oli kaksi Irvingin kirjaa, ilmiömäinen kirjoittajalahjakkuus ja tosi raakoja tarinoita, miten niissä kuolema ja seksuaalisuus käsitellään, sitten yhtäkkiä pakko nauraa räkättää kun kuvaus on niin hirtehistä. 

Nyt helpompi kirja käsissä tai kaksikin: Mikael Karvajalka ja Hellstenin Tietäjä.

Su kun oli aikaa, järjestelin pitkästä aikaa papereitani. Löysin sen about 5 vuotta vanhan käsikirjoituksen, jonka tein Oriveden aikaan. Sehän on hyvä! Luin sen ylpeänä.

Muuten, jos tuntuu että kaikki tässä elämässä jää kesken, niin se on juuri niin! Prosessi jatkuu, rakkaus tapahtukoon meissä, elämän itsensä tähden!