Sähköpostia

Sain kuvia kummipojastani gmaililla : )
On mukavaa katsella Joosan kasvoja pitkästä aikaa. Emme olleet kyläsillä viime kesänäkään.

Pojulla on nyt nätit korvat ja kynityt tassut, tehtiin eilen tällaista "kevätsiivousta" takuista.
Äipälle perustin oman sähköpostin. Hieman yrittelimme sitä avatakin siis puhelimitse neuvomalla. Ei ihan natsannut, jatketaan harjotuksia.
Lunta tuli viime viikolla koko talven edestä, nyt se hupenee silmissä, lämmintä ja aurinkoista säätä kun on. Kävelemiseen otin taas tuntumaa, lenkit saavat pidentyä.

Rauha jatkaa matkaa taas... Moiskis!

Vähemmän kicksejä...

Olen hereillä, kuukautisvaihe tuntuu turvotuksena. Janona pähkinöiden popsiminen. Pojun turkki saa lyhennyksen lähiaikoina, Kasper voi toimia aputrimmaajana. Kuulin kuin oman tarinani illan ryhmässä. Että hakee apua keskustelusta, kun turva puuttuu elämästä. Terapia ei vie lähteelle, jos rehellisyys itselle puuttuu. Luulee toimivansa vilpittömästi, mutta valittaa ympäristöstään, hakee hakemalla lapsuuden pelkoja. Rehellisyys itsensä suhteen taas voi muuttaa asenteita, vertaisen selviytyminen voi antaa omalle persoonallekin turvan. Sain Ullan puhelinnumeron ja hän moikkasi vielä autolta lähtiessään. Soitamme vielä.
Toinen juttu oli se huomio, että kun sairastamme, toivomme hieman lisää jännitystä, vielä jotain tunteita lataavaa! Jos se ei ole alkoholi, se on joku muu.
Minä sain onnistumisen tunnetta ja jakamisen iloa vanhusten ryhmässä. Kävin vapaaehtoiskeikalla ja luin Salmen romaania, Kertun evakkomatkaan lähdöstä. Jokainen sai lausua tai laulaa haluamansa kohdan Sotilaan virsikirjasta. Nilkat pyöriteltiin, pallolla kopiteltiin. Juotiin kahvia ja juteltiin. Kun olin kävellyt keskustaan, seisoin kultasepän ikkunaa katsomasta. Kimallusta elämään? Ryntäsin sisälle ja pyysin saada sovittaa ovaalin muotoista helmiäisriipusta. Ja kaunishan se oli! Mielessä jo maksoin sitä, koin onnen huumaa uudesta kauniista esineestä. Sitten heräsin. Ei minulla ole rahaa tuohon! Kiitin myyjää ja sanoin, että palaan asiaan, kun on varaa. Puuh... Se olikin sellainen "ryyppy" iloon.
Äiti ja sisko ovat flunssan kourissa. Ystäväni Espanjassa ei ole antanut kuulua itsestään pitkäperjantain jälkeen. Kun kysessä on Soturi ei tiedä löytyykö mielenrauha vai vaatiiko taistelu kentälle.
Soitin työkkäriin, ensi viikolla voin käydä tutustumassa siihen puoleen, siellä on myös koulutusneuvoja. Ehkä yhteen vuoteen mahtuu kuitenkin vain yksi asia, silloin se on kohdallani tämä henkinen inventaari.
HHT ja itsensä hyväksyminen, elämän yksinkertaistaminen. Moiskis! Rakkaudella Rauha

Väsynyt epäitsekkyyteen

Haluan jakaa tämän löydön!
Flora Larssonin (1904-2000) kirjoittaman runon

Olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra.
Väsynyt valitsemaan palaneen pullan,
säröisen kupin,
haljenneen tomaatin,
hajonneen kalan,
pahenneen banaanin,
pienimmän munan
ja niin edelleen.

Eikä se minun itsekkyyttäni vähennä,
minähän nautin ”itseni kieltämisestä”
kuullen omakätisten aplodien
kaikuvan hiljaa sisimmässäni.

Ja syrjäsilmin näen Pyhimyksenalun
sormeilevan sädekehäänsä,
innokkaana kohottamaan sen
pienimmästäkin rohkaisusta,
ihastuneena tällaiseen rooliin.

Joten olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra,
väsynyt välttämättömään epäitsekkyyteen,
pakottamaan itseni sisältäpäin,
toimimaan vastoin tahtoani,
aina olemaan varuillani.

Tahdon parempaa, korkeampaa, jalompaa,
jotakin minkä vain Sinä voit antaa.
Rakkautta toisiin,
että tahtoisin antaa parhaan heille,
että heidän onnensa toisi minulle iloa
ja heidän ilonsa olisi minun palkkani.

Onko liian paljon pyytää Sinulta, Mestari,
tätä antavaa rakkautta, jolla itsensä unohtaa,
niin ettei ajattelekaan ”itsensä kieltämistä”?
(Senkin lipun suojissa Minä nauttii.)
Myönteistä rakkautta, ei kieltämisen pakkoa...
Herra, suuressa armossasi annathan minulle sen?

Suom. Hilkka Nieminen, 1972

Pitkäperjantaita

Tässä näet askarteluja LähisPajasta. Yhteinen iltapäivä onnistui ihanasti, viihdyttiin ja minä sain vahvistusta, että olen oikeilla jäljillä ideoitten kanssa.
Pitkäperjantai on ollut aurinkoinen. Poju pääsi monelle lenkille ja vaihdoin talviset samettikuvioverhot keväiseen keltaiseen. Söin tervehenkisesti ja kauniit annokset. Kunnes illalla iski se, että lisää vaan hiilaria tai sokeria, lisää.... Olisko tietty tekstari Espanjasta vaikuttanu asiaan?
Tarjan kyydillä olin ryhmässä, jossa sain kokemuksen, kuinka sanoa läskipäälle suoraan, että kiitos mutta ei kiitos, on muita suunnitelmia. M:n kanssahan sellainen ei onnistu. Jostain se aina pomppaa kuin vieteriukko laatikosta : (. Vaan hyvät ja huonot puolet on meillä kullakin. Paula sen nasakasti sanoi, ettei voi yksipuolisesti helliä oman vihan syvyyttä ja hakee sille oikeutta. (huokasu) Tarjan kanssa saatiin puhua myös työhaasteiden puolelta luopumisasioista ja myötäsyntyisten asioiden löytämisestä. Kuinka sitten jättää kaikki syyllistämättä itseään.
Poika 10v sai nyt pääsiäissähkärin, kuvassa Pojun hännänpää vilkkuu puunrungon takaa.

Minä olen ollut kaksi peräkkäistä iltaa ryhmässä ja hyvää tuntuu tekevän. Se on nyt minun vaihtoehtoni, se mikä hoitaa. Kaikkien hapuilujen jälkeen. Juuri kun meinaan tylsistyä, tai alan hakea kuohuntaa, mielenpaineita, ohjelma palauttaa minut siihen, mihin minä voin vaikuttaa. Voin vaikuttaa rehellisyyteeni.
Päivän kerrallaan.
Törmäsin blogiin jota pitää 22-vuotias nuori nainen. Hän on leski. Hän on kahden lapsen äiti. Toinen lapsista eli vain kaksi vuotta. Hän on hengissä itse Jumalan armosta, opiskelee insinööriksi ja kirjoittaa kuinka haluaa antaa rakkautta, elää sen voimasta. Suhteutti taas minun "aallokkojani" kummasti.
Puhuin alkuillasta 90-vuotiaan Ukkini kanssa. Ne sotilasmerkit, vanhat kolikot ja sotilaan virsikirja eivät sitten ole hänen! M yritti tehdä taas hämmennystä tai puhui vastoin parempaa tietoaan. Oishan tuo pitäny arvata... Sotakeskustelua kumminki käytiin puhelimessa ja ukki tuli sitä kautta hieman tutummaksi. Kirjoitin muistiin.
Tämän kohdan luin hänelle ääneen: "Suo Henkes tänä päivänä minua pitää nöyränä. Sun sanaas mulle selittää ja uutta antaa elämää." (205, sotilaan virsikirja)
Se oli siis Ukin kanssa luettuna minun rukoukseni, että voin selvitä.

Rauha suikkaa Moiskikset! Hyvää Yötä.

Luvassa pääsiäisaskartelua

LähisPaja Jyvässä & Kipinässä 19.3.
Tule mukaan : )

t: Rauha

Risteily varauksessa

Olen nyt oikeasti tekemässä matkan veljen perheen seurassa 13.-15.4. Varauksen tein viimeisellä tunnilla kun sain vielä ennakkovaraajan edun. Se nettivaraus heitti mut ulos tai jymähti kolme kertaa. Oli sit nöyrryttävä soittamaan (kalliimpaa), hyvän palvelun sain.
Laivalla on teemana Intia silloin. Saan maksaa koko A-hytin, koska ei risteilyille ole naispaikkoja. Mietin tarkkaan, miksi matkalle haluan. Mintun synttärit vietetään siellä, sehän se ykkösasia on. Tutkin myös laivan hoitolapalveluita ja kala-äyriäisravintolan bongasin. Voi olla tämän matkan vuoksi luovun yhdestä jos toisestakin ostoksesta!
Sekin on sitä sitoutumisen opettelua. Toveri vertaisryhmästä on ollut verkossa mun kanssa jutuilla. Hän huomasi, että haen tarkoituksella sisäistä muutosta ja kärsin kipeästä asiasta, muttei halua siihen koskea. Hyvin herahti kyyneleet silloin kun sen huomion luin.

Illan päätteeksi oli kiva piipahtaa tänne Rauhan huoneeseen. Kiitän raittiista päivästä ja saamistani ammattiajatuksista. Moiskista!

Toffeepussi, starat ja popparit

On se meikä aika boditsemppistyttö! Sunnuntai-ilta on parhaillaan. Postitin Ilonalle kirjeen ja Joosa-pojalle synttärionnittelut. Samalla tsiigasin tanssiohjelman jaksoa Ärrän telkkarista. Kisa oli muuttunut jotenkin totisemmaksi ja kauheessa pakkelissa ja tällingissä kaikki esiintyjät ovat! No rumba on komea kosiotanssi. Sitä veti Nicke Lingell Susan kanssa.

Aamulenkki ja iltalenkki Pojun kanssa sujuivat mitenkuten. Leikattuun jalkaterääni ei mene mikään muu kenkä kuin terveyssandaali ja lunta on maassa monta senttiä... No tärkeää onkin kirjata tähän muistijälki, että tein Pojulle lumipalloja metsässä, oli raikasta ja mukavaa. Lumi oli talvikuukausina harvinaisuus, mutta nyt oli vielä tällainen keväthanki.

Olen ajatellut paljon M:a ja että tosiaan tein hänenkin elämästään vaikeaa kun tuijotin niin paljon kaikkia ongelmia. Mutta en ole siinä vedossa, että oikeasti keskustelisin asiasta, mielessäni vaan puhelen.

Vastuullinen elämänkatsomus

Energia on jo olemassa. Sinun täytyy vain huolehtia sen oikeasta suunnasta.

Dokumenttia ja leseleipää

Tänään olen katsonut kaksi kertaa dokumentin Areenasta. Se on Pusipusi Jorma Kääriäisen tarina, Yhden tähden hotelli. Ja paljon kuvamateriaalia, ohjattu hyvin. Musiikki loistavaa. Heti alussa Jorkka sanoo syyn miksi Elvis tuli hänelle niin tärkeäksi. Oli kontakti johonkin, jonka arvot sopivat täysin omaan elämänkatsomukseen!

Dokkarissa Kääriäinen pääsee myös käymään Memphisissä ja levyttää kipaleen Sun-studiolla. Seurasin pätkässä tarkkaan myös Esa Pulliaista, joka on Agentsin pää ja kuulu kitaristin taidoistaan. Jorkka on kumminkin mun sielunsukulainen eikä Esa sukunimestään huolimatta ;-+

Päivä on ollut ihana ja kiireetön, itkuineen ja onnen tunteineen. Samalla tulee testattua mitä Efexorin ottamatta jättäminen tekee.

Manta soitti ja hänkin oli tykännyt tästä Kääriäispätkästä! Ja pääsee Lontooseen kuun lopussa.

Rukousaiheita on syksyllä tulevat ratkaisut osa-aikaisen työn/oppisopimuksen/jonkun muun vaihtoehdon suhteen. Nyt on maanantai maaliskuussa, enkä tarvitse olla sen edempänä noitten asioiden kanssa.

Leseleipää aloin väsäämään kun riisikakutkin oli loppu. Sain uunista ulos aiha höttöisen ja littanan, mutta ihanan maukkaan iltapalan! Tuorejuustoa ja kurkkua päälle.

Laitoin taikinaan kauraleseet, vehnäleseet, ryytihyppysen pinaattikeittoaineksia, rypsiöljyä ja sämpyläjauhoja, kuivahiivaa.

Tässä kutsu LähisPajaan! Tänään Valon huoneen sivuista alkoi tulla roosan ja ruskean sävyiset : )

Rauha suikkaa Hyvän Yön suukkosen, Moiskis!

Itsetutkiskelua ja Naistenpäivä 8.3.

Olen saanut lueskella tässä vertaistarinoita. Lähtee oikein "kuonat" liikkeelle. Eli se miten oma käyttäytymiseni on minua vienyt eri tilaneissa. Kirjoitin Luovien blogiin tästä ongelmastani, että kompastelen täydellisyydentavoitteluuni. Olen keskinkertainen ihminen, enkä yllä asettamiini yleviin tavoitteisiin. Tuskaisuus ja pettymys on tullut sitten heijastettua muihin. Jos en osaa pitää vastuitani ja höyryän muuta, se on minun tunnistettavissa. Eikä muiden vajavaisuudet tai laiminlyönnit.
Kiitän Jumalaa ja toipumisenohjelmaani raittiista päivästä. Se on myös Naisten päivä. Kukat kaikki sitä juhlistakoon, Rauhassa kukkikoon!

Pelastettu, kivulla kiinni elämässä

Kirjoitin runon eilen, se tuli jotenkin vauhdilla. On harvinaista, nuorempana runoilin kyllä ;-)
Naisten ilta tiistaina sai varmaan liikkeelle minussa surua. Pyysin rukousta ja sain itkeä.

Runo tähän?


Kun runon katkaisee keskeltä, se kuvaa sitä sukupolvien taakan katkaisemista. Tuija kehotti minua oikein pyytämään sitä Jumalalta.
Tämä aamu alkoi painajaisista tokenemisella. Alitajunta otti virheitäni käsittelyyn ja olin kurjissa tilanteissa unimaailmassa. Soitin Tuulalle että kuulisin elämän. Hän muistutti minua, että Kristus minussa kasvaa kun saan käsiteltyä kipeitä asioita ja omia virheellisyyksiäni. Että ne eivät suinkaan ole pelkkää sielun vihollisen tökkäilyä. Hän oli menossa töihin ja on saanut kesäkuuksi pappisvihkimyksen, mikä on mahtava edistys ja pitkään rukoiltu asia.

Nyt kerron lounaskala-aterian:
Valmiit paneroidut pakastelohifileet vuokaan, nyytti pinaattia päälle, rypsiöljyä,
porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia paloina, pähkinöitä. Uunissa 20min 175 astetta.
Puristin puolikkaan limen mehun kalan päälle. Ja nautin.

Maalaaminen on helpottanut. Illalla tein tumman työn kumisiveltimellä. Aamulla lisäsin siihen lämmintä keltaista.

Tiistaikutinaa!

Yksi ystäväni on toivottanut minulle onnea elämäntaipaleelleni = hiiteen elämästään.

Olen toistamiseen käytökselläni saanut sen aikaan. Yritin yöllä myöntää virheeni mahdolllisemman rehellisesti hänelle. Niinkuin työkalut sen opettavat.

Kipsilastan alta kutittaa, jalan iho joko paranee tai on niin hautunut. Mitähän sille voisi tehdä. Eilen voitelin Humektanilla sitä osaa jota uskalsin.

K menneisyydestä kävi eilen eteisessäni. Hän käytti Pojun iltakakalla. Oli tunteet aalloilla vähän aikaa ja uneenikin hän tuli. Mutta ihan OK, ei mahotonta myrskyä jäänyt. Eli yksi ystävä on palannut myös elämääni.

Haku päälle

Huomasin festivaalisihteerin tehtävän. Se tuli tilaamallani listalla mol.fi -sivuilta! Soitin Aleksille joka on toiminnanjohtaja ja puhuin tuttavallisesti omasta tilanteestani. Heitin myös, että kuinka sun kanssa tulee toimeen? Joviaali lupaisi olla...

Kirjoitin heti sähköpostihakemuksen. Tuntui hyvältä, kun en ollut sellainen kireä ja hakemuksesta tuli lyhyessä muodossa osaava kuva. Kun Leena oli vienyt Pojun ulos, soitin vielä että nyt posti tulee ja toivotin hyvää työviikkoa.

Tämä työ jota haen olisi osa-aikainen ja kestäisi kesän yli. Työhuone olisi viereisessä kaupungissa.

Pirtsakkaa ja kirpakkaa

Aamuni alkoi taas varhain. Taisin lueskella jo kolmen jälkeen ja puurot söin kuudelta. Poju vielä nukkui kahdeksaan asti. Tutustuin muotisivuihin netissä. Ajattelin oikeastaan jo kevättä ja kesää... Tutkin ihan ensin Chloen mekkoja, mutta koska niissä oli huimat hinnat, ajattelin kääntyä siinäkin Fidan puoleen (lähetystori on putiikkini : -))

Sitten Tyylitaivas neuvoi tuonne Asos.com ostospaikkaan. Siellä oli myös kiva selata ja perehtyä malleihin ja väreihin. Kuvat on hyviä, koska kankaan ja mallin näkee kunnolla, kun zoomaa kuvaa. Ihastuin yhteen enkelihihaiseen paitaan, mutta luovuin sitten siitä. Saanhan kohta sen Elviiran ompeleman vihreän kevättunikan! Aloinkin miettiä mitä asusteita sen kanssa kävisi.

Aloitin siis ostoskorin keräämisen alusta. Onneksi ei ole ketään kakslahkeista päivittelemässä Rauhan kevätostoskärpästä ;-)

Päädyin tilaamaan conversetossut ja rimpsureunaiset leggingsit sen tunikan seuraksi. Yksi kaulakorukin oli pitkään valittuna, mutta onhan mulla kaksi uutta uniikkia lasikorua!

Sitten löysin sinivalkean uimapuvun, jossa jää selkä avoimeksi ja kun vain isointa kokoa oli jäljellä päätin että onhan se passeli minulle. 

Sitten piti vielä pähkätä mitä punnan kurssi on... Paketti tuleekin kuriirilla kotiovelle.

Liekki syttyi kotiryhmässä

Sunnuntaiaamusta varhain olin hereillä. Sain lukea eilen postista tullutta

kirjaa Vierailu. Siitä singahti kristillisen näytelmän idea ja laitoin senkin

aloitteeksi Symppis-yhteisön blogiin. Siellä alkaa olla kaikenlaista!

Pääsin ryhmään viikon ja viiden päivän tauon jälkeen! Olin niin iloinen, että Tarja haki minut. Vein tuliaiseksi violetin lasimaljan ja tuikkukynttilöitä sitä varten, sekä suklaita. Kun olen käynyt toisissakin ryhmissä, olen huomannut että kynttilöitä käytetään. Kotiryhmä on ollut tässä suhteessa askeettinen.

Join piparminttuteetä ja kuuntelin. Sain kuulla vanhan sairastajan puheenvuoron

joka oli nöyrä ja elämänmyönteinen, kaikkea sitä mitä Jeesuksen tiedän opettavan. Olin vaikuttunut siitä puheesta.

Puhuin itse neljännestä askeleesta, mikä pläjäys se oli kun luin sen pitkänä. Se kertoo itsetutkistelun merkityksen ja että minun vaivassani on kyse myös liioittelusta tiettyjen viettien suhteen. Eli kyse siitä omallakin kohdalla, mistä toista syyllistin!

Kohta Poju tulee kotiin. Rupean lämmittämään ruoan ennen sitä.

Tänään on hyvä elää Rauhana ja tuntea hyvää tahtoa.

Moiskis!

Ihana kala-ateria

Siskoni tuli perjantaina yökylään. Ehdittiin jutella valokuvaamisesta, koska hän käy sellaista sommittelukurssia. Ja tietysti äidin vierailusta ja tästä vihermehuvillityksestä.

Lauantaina sisko kokkasi löytämäni ohjeen mukaellen tosi maukasta kalaa.

Maissikalapuikkoja limen kera

1pkt pakasteseitä

1dl maissijauhoja

3 dl corn flakeseja

2 kananmunaa

valkopippuria ja sitruunapippuria

Virgino rypsiöljyä

2 limesitruunaa

basmatiriisiä

Mausta kala suolalla ja pippurilla. Anna sulaa/sulata mikrossa. 

Keitä riisi (kasvisliemessä jos haluat).

Leikkaa kala noin sentin paksuisiksi tangoiksi ja pyöräytä ne

ensin maissijauhoissa, sitten rikotussa munassa ja lopuksi 

murskatuissa corn flakeseissa. Kuumenna pannulla reilusti

öljyä ja paista puikot kypsiksi öljyssä. Pese limet, leikkaa

lohkoiksi. 

Limeä voi puristaa kalan ja riisin päälle omalla lautasella.

Lisäksi esim. luomutomaattia, höyrytettyä parsakaalia.