Tämän elämän valo

Pääsin kameran kanssa huvila-alueen rantaan ja risunpolttoon. Valo keskiviikkona oli suurenmoinen (minun elämän mittakaavassa ;-D)! Oli paljon uutta valkoista lunta, silti lauhaa niin että tarkeni kuvata rannan tuntumassakin. Huurua alkoi sitten väistämättä kertyä linssiin.
Ollikoira veti myös sellaista ilon lenkkiä umpihangessa ja kuivatteli sitten pesuhuoneessa turkin kiharat täynnä jääpompuloita... Kävi Pojulla olo pitkäveteiseksi ja hyppimällä avasikin oven omin neuvoin...
M sai ison risukasan poltettua, sen hiillos oli verenkarvaan ja harmaan värin upea tulite. Flunssa kylmää välillä jäseniä, päänikin se tekee höttöiseksi. Siksi tarvitaan läheisyyttä ja pässinpökkimiä pitkiä kalsareita, joihin olen ihan koukussa :) Teemme M pusakkaan vetoketjun korjausompelua ja tuvan ikkunalaudalle valmistui silkkitulppaaniasetelma, jossa on kultaheteitä, vanerisydämiä, käpyjä, kiviä ja vihreää kultareunaista nauhaa.

Tuiskumuiskuja

Aikaa kuluu ilman, että merkintöjä Rauhan huoneeseen pääsen tekemään. Tuvassa kannettava on niin hidas, että yhteyttä ei oikeastaan kannata käyttää kuin jonkin tiedon hakemiseen.
Olemme nauttineet Ollikoiran kanssa maalla olosta. M vei meidät risunpolttoon mökkialueelle ja piti siellä makkaratkin käryyttää, jolle varsinkin koira on ahne :)
Itsenäisyyspäivänä pihalle paikalleen asettui joulukuusi. Se seisoo vanhan verannan pielessä ja tuikuttaa kynttilöillään meille tunnelmaa. Lämmittämistä on joka päivä ja olemme olleet myös "yskijäin" sekakuoro, nukkuneet katkonaisemmin sen vuoksi.
Joulupostitukset valmistin eilen ja nyt kun lähden täältä kylän kirjastolta, vien ne postiin.
Olen mielissäni että kanttaamani sydänkankaanpala laskostui sopivasti kammarin ikkunaan. Siinä on rakkauden ja joulun värit.
Lumitöitä luvassa, moiskis!

Naisia toivon lähteellä

Kuuntelin nuoren laulaja-lauluntekijä Jipun ajatuksia naiseudesta. Tämän linkin takaa löytyy useita haastatteluja, naisena olemisen keveyteen, välipalaksi...
http://www.sansa.fi/fi/naiset-toivon-lahteella-radio-ohjelmia.html

Tuoksuu jo vähän joululle. Tein hedelmäkiisselin luomuperunajauhoon ja pistin kattilaan kanelitangonkin. Pihat ja tiet ovat sulaneet, lumipälviä jäi nurmikolle. Talouspuolen asiat eivät ole vielä helpottumassa, teen taas sen mitä voin, loput annan minua ja ihmistä suuremman voiman kantoon.

Myräkkää

Tänään lumimyräkkä pyyhkii maatamme, tuuli kinostaa lunta takapihallemme, jossa yksinäisen näköinen polkupyörä peittyy valkeaan.
Tanjan vierailu piristi Rauhan kammaria, saimme jutskailla kuulumisia kuin vain siskon kanssa voi. Joulukausi tuli avattua, sillä kiersimme joulumyyjäiset Hkäällä. Sansan toimituksen huoneet olivat täyttyneet hilloherkuista, pässinpökkimistä ja muista käsitöistä. Keskustelimme yhden toimittajan kanssa joulukahvin äärellä. Tapasin myös pastorin, joka kehui sansan karamelleja "radioaktiivisiksi". Minä aktivoidun mielellään enemmänkin tuon putiikin suhteen: sansa.fi.
Näpertäjä ja visualisti minussa on vauhdissaan. Kokeilen kolmiulotteisia kuvakortteja, helmiaskartelen, teen kehystä Hetan antamaan lahjateokseen, varrasvirkkaan ja maalaan. Ateljee pystyssä, samalla näen tässä jo olevista tavaroista hyötyä joulun valmisteluun. Joulupaketti Australiaan rupeaa kans valmistumaan. Olpertti kajauttelee vuh-ääniä tiuhaan, kerrokseemme muuttavat uudet asukkaat, sekös vahdituttaa pientä karvakorvaani.
Eilen istuin tovin sukulaispoikien kanssa karaokessa. "Kellä onni, sillä kulta" tuli silleen ontuen mutta pilke silmässä. Tanssiakin sain "Kuin taivaisiin" serkun kanssa, kun toinen serkku sen lauloi :) Lahjakkaita laulajia karjalan poijjat.

Lumen lumoa

Hyvinkää on saanut kaksi lumipäivää, puiden oksilla, kasveissa ja jäätyneissä lätäköissä kimmeltävät Luojan taideteokset.
Koirani nauttii ja tartuttaa ilonsa minuun, hajut ja lumen heittely, lumienkelin tekeminen. Pihla pääsi vielä syvempään lumikokemukseen... P-Karjalassa.

Viritämme luovien siskojen näyttelyteemaa ja ekaa tapaamista vuoden 2009 alkuun. Näyttelyn aikataulu on 2010 ja siihen tehdään varaus Galleria Alliin. Paljon potentiaalia on mistä työstää. Sitten vielä mietteenä tämä blogin nimeksikin valittu lause: Elä ja anna elää. Olen vauhdikkaissa ajatuksissani ja aloitteissani sellainen päämäärätietoinen. Jo haluan luopua siitä näyttelijän osasta, joka haluisi ohjata muidenkin osat "yhteiseksi Hyödyksi"! En ole tahtipuikon heiluttaja, eivät ideani ole kuin vähäisimpiä, kaiken vapaaehtoisen ja hyödyttömän otan ennemmin, kuin että en antaisi toisten elää. Olen kiitosmielellä, että vielä pääsen mukaan, vaikka mielestäni ed. näyttelyssä en jaksanut toimia tarpeeksi kunnioittavasti ja siitä sanomisetkin sain.
Askel lehdessä Teemu kirjoitti että jos on voimia, toimia ja tiedossa tarkoitus johon niitä suunnata, ei haittaa vaikka sataisi jääpuikkoja suoraan ohtaan. Ilman luovaa toimintaa, toimimattomuus tikistyy masennukseksi. Näin se on!
Minua siivittää eniten oma osani rakkaaksi tulevan ja kanssani jakavan miehen elämässä. Tällaista vaihetta ei tosiaan antaisi pois, ihana kokea nauru, läheisyys, ikävöinti, avunanto ja arjen kommellusten jakaminen. Hehkutan siihen tästä nyt, vaikkei helposti löydy sanallista muotoa sille olemassaoloaan kasvattavalle "siunatulle ruusunpunaiselle tulevaisuudentahtoiselle nautinnolliselle" tilalle rinnassani.

Rukousnauha, rannekoru, korvakoruja

Tässä kuvassa syyskuulla väkertämiäni koruja. Koruhelmien, metallilankojen lisäksi tarvitaan pyöreäpäiset korupihdit ja pienet sivuleikkurit. Mielestäni kiehtovaa iltapuhdetta, kun
tekee hyvän kohdevalon alla. Korujen alla on kuva Hetan tilateoksesta, joka on kasveista, narupunonnasta ja sisällä valo!
Eilen seuriksella sain kokeilla helmiaskartelua korttia varten. Voi jummi kun se oli kivaa, samalla ajatuksella voi tehdä kuusen tai enkelin. Mut aika loppu kesken...

Amaryllis

Koko lauantai on kulunut kotikammarissa ja lähistöllä lenkillä. Ollipoju näkee taas eteensä ja näyttää suloiselta turkin trimmauksen jälkeen. Ne karvat tietysti häivyttivät ne puhtaat lattiat, jotka eilen luuttusin. Karvaahan se vain on... Suurimman osan sain pussiin talteen :)
Nostin viime joulusta tallettamani amarylliksen köökin ikkunalle. Alan kastella sitä ja toivon saavani taas upeat kukat. Lajike on sellainen vaaleanpunaraitainen "polkkakarkin" värinen, olin haltioissani saadessani sen viime jouluna Irmalta. Laitoin myös ikkunaan valokynttilät, iltalenkillä katson pihalta miltä ne näyttävät, imukuppien avulla voin siirtää eri muotoihin.
kukkeusvaiva taas tekee mua melankoliseksi. Ikävöinkin saunaseuraani ja tanssi-iloani. Kärsittävä vain tässä vaiheessa. Kunpa en olisi pilannut puhelua itkullani. Mut se oli mun tunne, hankalaa ettei tunneta vielä paremmin.

Verkkojen nosto kävi hyvin yhteen meiltä kahdelta

Kaunis kiiltäväkylkinen siika jäi verkkoon to 6.11. Liesvedellä. Upea tyyni ja kirkas maisema piirtyi mielikuvaksi lähtemättömästi. M sanoi, että pohjantuuli tyyntyy aina yöksi, koska se käy eukkonsa viereen nukkumaan :) Sellainen sanonta kuulemma on.
Samana päivänä näin ketun! Pellolla se pyörähti kulkunsa kesken ja katsoi minua. It was a sign!

pulinaa marraskuun alkuun

Pyhänmiestenpäivän ja talviajan myötä on eletty hämäriin iltoihin. Lehdet maatuvat ja ensimmäiset räntäsäteet pilkuttavat maisemaa. Sunnuntaina oli huikean kirkas aamupäivä.
Veli ja hänen pikkuisensa toivat ohjelmaa viikonloppuuni. Lauantaina hoisin kummilastani Minttua ja pikkuveli Eetua. Sisäleikit sujuivat, luettiin siilistä ja eri eläinten äänistä. Läheisen päiväkodin leikkipuistossa ulkoiltiin kaksi tuntia. Parasta oli pikkupukki sillalla-leikki ja kiikkumiset! Sunnuntaina kävimme katsastamassa Läykän eläimet, hevoset, vuohet, koirat ja tallikissat. Kuvasin pieniä ihmisiä ja juttelimme Pasin kanssa, paluumatkalla poikkesimme isoenon luona. Sain vielä ruokkia pesueen Rauhan köökissä. Kun he sitten lähtivät kotia kohti, jäi leikitty koti ja voipunut hoitaja, sekä aivan sipissä oleva koira ;-)
Maanantai oli kuukauden odotettu lääkärikäynti. Se oli jotensakin vaisu tapaaminen, niin ylikuormitettu henkilökunta, ei se voi olla vaikuttamatta. Keskustelu lääkityksestä käytiin kummiskin niin kuin tilanteessa pystyttiin. Aloitin eilen samantien.
Tänään oli vuorossa myös odotettu ammatinvalinnanohjaus. Siinä juteltiinkin koko työhistoriani ja otimme huomioon tämän mieliala-asian vaikuttamiset, sekä perhetaustani.
Eihän sekään psykologi mikään kristallipallon haltija ole. Huomiona kuitenkin, että minä en sihteerin tehtäviin halua, mukanaolo kehittämisessä ja ideoinnissa on minulle luontevampaa kuin arkistointi tai taustatyö. Visuaalinen hahmotuskyky, kiinnostus kieliin, luovuus... Saan tehdä testejä lisää ensi viikolla. Annan aikaa tälle nyt, etten hötkyile koulutukseen, josta huomaankin taas että vikaan meni...
Tässä olen pakannut pitkää viikonloppua varten, jonka vietän maalla tykästyksen luona. Samalla tanssireissu. Makeeta, helliä fiiliksiä...

Lähimmäiset lämpimäiset

Sain osaltani rukoilla Kristuspäivänä Turkuhallissa kymmenentuhannen muun suomalaisen kanssa jokaisen Suomen kunnan puolesta. Tästä lähtee uusia rukousvirtoja ja myös uusia tapahtumia eri paikkakunnille kahden seuraavan vuoden aikana. Bussissa tuli tutuksi Pirjo. Markettaa ja Keravan tuttuja näin perillä myös. Laulujen ja eri alojen avausten myötä sai Hengessä tosi paljon siltä päivältä.
Heti sunnuntaiaamuna ponkaisimme Heikin kyytiin ja olemme siis olleet jo Jyväskylässä yhden yön yli. Siellä työväentalon tansseissa vapauduin myös ahdistavasta rajoittuneesta olostani. Tanssimisen lämpö ja jutut yhden tietyn kavaljeerin kanssa oli taas "sydämen oven avaus" minulle. Iloa ja viestin lupasin lähettää tälle M:lle.

Kuvassa kaksi tanssitaaperoa, Ilona ja tytär.

Syksyn näköä

heräsin päivätirsoilta, kun isoeno pirautti, on napannut talteen mun kameran. Hyvä et soitti, iltakävelylle mennään sinne. Aamulla tapasin psykalla sairaanhoitajan, se oli saanut vanhat tietoni ja juteltiin reilun tunnin sessio. Oon nyt siinä tilanteessa, että oon alkanut tehdä oman osani sekä raha-ahdingon että sairastelun puolesta. Se, että näin rakkaitani lauantaina äidin synttäreillä sai jotenkin muistamaan taas tarkoitusta elämälle. En tahdo itsekkyyttäni ymmärtää, itseni tunnen jo paremmin, ehkä tulen sinuksi "mielialojenkin" kanssa. Tehdään myös ennaltaehkäisyn eteen jotain.
Otsikko viittaa myös siihen, että näen nyt hieman pidemmälle. Lähtö Kristuspäivään lauantaina ja ystävän luo sunnuntaina useammaksi päiväksi :)
Sairaspväraha tuli ennätysajassa : ) Annan Korkeimman ohjata, häneltä nämä lahjat tulevat, häneltä ainoastaan tämä armo.
Kuvassa rypyttämiäni karjalanpiirakoita, leivoin omille synttäreille niitä.

se pyöreä luku

Suklaakakkukahvit ja illallistarjoilut onnistuivat ihanasti jännäämisestä huolimatta ja senkin uhalla. Niin moni muisti minua, Marketta perjantai-iltana, jolloin sytytti tuohuksen siunaamaan rakkaita ja tätä kotia. Kortit kertovat välittämisestä ja rahalla sain ostettua tarpeellisinta. Lauantain juhlistivat Ulla, Kaisa, Panu, Erkki, Pekka, Paula, Tanja, Ellu, Nitta ja Lilian. Runot, kukat ja luomulahjat ihailtavinani, jaloissa ihanat pellavasukat ja tossut. Hyvät Fiskarsin keittiöveitset isoenolta. Vielä maanantaina Marie vei miuta syömään ulos ja osti mulle leipää ja Oliivirasvaa kaappiin!

Synttärin aattona

Pitipä avata Rauhan huoneen ovi ja tulla puheille, vielä viimeistä päivää 39 vuotiaana ;-)
Mitähän kaikkea olen vuoden mittaan läpi käynyt tämän rajapyykin vuoksi! Siinä se nyt on ovella, huomisesta lähtien ei vaihtoehtoa ole. N e l j ä k y m m e n t ä vuotta. On jo aikuisiän kokemusta, on halua vaikuttaa ja vastata asioistaan. Ei enää nuori, ei vielä keski-ikäinen. Arvot selkeytyneet. Silti sama tarvitsevuus ja uteliaisuus kuin pienellä tytöllä! No tuossa mielialani korkeasuhdanteessa näin itseni jossain silkkiluomuksessa ison vierasjoukon keskellä puhumassa viisaita, hengellisiä ja nasevia elämäni kirjosta, kuin pitämässä välitilinpäätöksestä. Oli vaan niin hohtoisaa miettiä erimoisia juhlimiskuvioita.
Syyskuun kauneus on ollut mitä silmiinpistävin. Olen saanut kokea sen mielipahan läpi, monena pelokkaana päivänä. Olen myös toiminut iloisena, tuonut kotiin sienisatoa, pulahtanut uimahallin poreisiin. Juhlapäivä on asettunut omaan kokoonsa, yhdeksi viikonlopuksi pitkässä päivien helminauhassa. Asiat eivät ole tulleet erityiseen pisteeseen. Budjetti on pieni. Kouluttautumiseni ja uudet työnhaut ovat auki. Mies, jolle sydäntäni avasin ei ole jakamassa hetkeä, maantieteellinen ero on yhtä totta kuin muinakin päivinä.
Olen pystynyt tekemään omasta uudesta kodistani kodikkaamman. Täällä on minun ja Ollipojun paikka, vaikka en masennushetkinä siitä iloitse, se ilo on oikeasti olemassa. Rakkaat ystäväni tulevat perjantaina ja lauantaina, pieni joukko ja istumme naapurista lainatuilla tuoleilla. On ihan pakko päästä puhumaan ja jakamaan! Ellukin jo postitti kuinka ikävä on. Eipä siinä sitten tarjottavien tai sisustuksen laatu ja virtaviivaisuus ole se tärkein asia. On heitä jotka eivät voi olla paikalla. Siis pidän kiinni siitä hyvästä mikä on! Tämän katon alla on tunnelmaa.
Vaikka sairastaminen on vieläkin tosiasia, olen saanut asiat sujumaan, tukea on luvassa. Lääkkeen aloitus tekee omat oireensa, otettava tyynesti.
No toivon, ettei tästä tullut niin mahtipontista. Olen juuri köllötellyt tunnin karjalanpiirakoiden leipomissession jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa.

Tee sitä hyvää mitä voit

Kuvassa kattilapsi Iiu, jota sylitin siskon tupareissa viime lauantaina. Eki "Armas" on Ruotsista serkun luo muuttanut lämminverinen hevonen.
Olin tänään kirppiksellä yritystalo Onnensillassa myyjänä settlementtiyhdistykselle. Hinnoittelin ja osallistuin pöydän purkamiseen myös. Siellä sai rupatella ihmisten kanssa. Olen enemmän vointini tasalla ja ymmärrän osatekijöitä, jotka siihen on vaikuttaneet. Kova tuuli riepottaa tänään lehtiä puista syksyisessä säässä. Sain puhuttua suuni puhtaaksi, mitä tulee etärakkauteeni. Sekä hyvässä että pahassa. Ihan mieltsin hyvä viesti tuli ystävältä, joka sai tukea minun viestistäni. Pidän nyt kiinni siitä hyvästä mistä voin. Saan naapuriltani lainaan tuoleja lauantaiksi, jolloin tarjoan suklaakakkua syntymäpäivän juhlistamiseksi : )

Ei värähä

Tätä viikkoa ei leimaa rentous eivät edes ne kauniit aurinkoiset päivät ja huikaisevat ruskan värit vaahteroissa. Alakulon ja itkunpuuskien kokeminen sai vielä lisäkseen pelon ja epäuskon kun Kauhajoen ampumatapaus rävähti otsikoihin. Vaikka ahdistus tekee elämisen tylpäksi, saan seuraksi serkun, isoeno vie lääkäriin, ryhmätoveri tarjoaa kyydin. Olen saanut rahatilanteeni ihan kuralle. Välimatkan päässä ja koulutushaaveen mentyä paha mieli kun ei ole toista jonka kanssa jakaa.

Kutsuja

Teen synttärikutsuja 4.10. varten. Ja siitä viikon päästä juhlistamme äitini kuusikymppisiä. Kun en tiedä aloitanko koulutuksen piankin vai onko se jotain ihan muuta, ei ole mikään helppo rasti pitää suunnitelmia kasassa.
Enimmäkseen siis luovutan :=) lasken irti viimeisistäkin pelastusköysistä.

Sain käyttööni kellarivaraston, se on tämän vuosisadanalkuisen talon alla, tuoksuu voimakkaasti mullalta ja sen uumeniin voin viedä pelakuut talvehtimaan. Kotikaan ei näytä niin keskeneräiseltä, kun tyhjentyneet muuttolaatikot asustaa siellä.

Kävin sienessä kahdesti tällä viikolla. Monen vuoden tauon jälkeen sienien tunnistaminen taas vauhdissa ja ilmat suosineet luonnossa kulkemista. Herkkurouskut ja suppilovahverot mainittava. Serkku Ulla järjesti kuutamovaelluksen islanninhepoille ja pääsin seuraamaan kulkuetta niiden taukopaikalle, leiritulilla siis lauantai-iltana ja sitten nousi upea täysikuu...

Pistäytymässä

monta viikkoa väliä bloggailussa, kun en ole vielä avannut liittymää. Päätöksiä vaille valmista moni muukin asia... Ihanan avaava viikonloppukurssi takana. Äänen avulla kehon huoltoa, huomion keskittämistä, hyvinvoinnin palauttamista.
Nyt uunissa vihannekset ja pian ystävä ovella.

17.8.08

Sain viettää sunnuntaina raittiusvuosipäivän. Vain Jumalan armosta. Kahdessa ryhmäpalaverissa tapasin teitä, joita ilman en voisi toipua. Kiitän Hyvinkään ryhmien ja Kotiryhmän tuesta :D
Ja lähden uudestaan matkaa jatkamaan, askeleissasi kulkea saan!

Reissu Rauha

Elvin kanssa vuosia yhteensä 100v. Kuopion visiitillä menimme elokuviin: musikaalia, hyvän mielen katseltavaa ja niin romanttista... Mamma Mia!
Veljen uusi asunto katsastettiin ja ajettiin sedän luo Joroisiin, jossa merihenkinen kajuutta ja Unkarista palailleet ruskettuneet emäntä ja isäntä.
Sieltä huristelimme Puumalaan Outin vanhempien huvilalle, viikonloppu lapsi-iloa Mintun ja Eetun kanssa. Saunailtaa ja grilliaterioita.

Love makes it worth living

Kultsi.
Kaikkea ei saa puettua sanoiksi. Saa liikuttumaan, saa luottamaan, pistää nauruksi ja jää sykähtelemään. Kyllä sydän on täynnä.
Sulhaskuumetta havaittu Kainuun Suovaaran kylän Kunnaalla!

Blueskatu

Ystäväni kanssa ehdittiin Järvenpäähän Huiliin syömään kesäkuun lopussa Bluestapahtuman aikaan.

Kuljeskellen ja ommellen

kekseliästä keskiviikkoa,
lenkillä pysähdyin gallerian kohdalla, joka oli avannut ovensa. Naisen kanssa vaihdoimme pelakuujuttuja ja samalla paljastui että sisällä on taidetarvikemyymälä.
Niin ne jutut kääntyivät myös mua odottaviin metallitaidenopintoihin.
Sitten pistäydyin Masan kangaskaupassa, jolla onkin 41 vuoden perinteet. Osasi äijä kertoa hauskoja kissajuttujakin. Minua kiinnosti mallailla yläosaa sille silkkihameelle, jonka teetän kummitädin vanhasta puvusta.

On ihan visuaalinen ihmettely meikäläisellä, miten sen ny selittäis. maalasin alkuvuoden keravalla taulua, jonka iskin nyt ikkunan viereen pohjoisvalon huoneeseen. Ikkunasta näkyvät puut ovat samaa vihreää ja keltaista, talo vastapäätä samaa punaista, siis ihkasamoja värejä kuin olen valinnut intuitiivisesti ja samaa tuulista säätä. Koetin kuvata nikonilla tätä ei se vaan kamerassa toistu niinkuin ihmissilmällä.
Eilen leikkelin siivouksen lomassa yhden punaisen trikookankaan tunikan muotoon. Tänään pistelen sitä käsin kasaan. Eilen saimme myös jutteluhetken Ilonan kanssa ja tunsin että rukouksiin on vastattu! Hänellä on muuttotohina edessä kuunvaihteessa ja tarvitsee siihen kaikkea mahdollista tukea.
Isän tuella minäkin tätä nettiä käytän, olen tietämättäni lainannut edellisen asukkaan adsl-modeemin ja siitä ilmeisesti yhteys useammassa asunnossa.

Suomen radio soi täällä ja on mukavaa olla hyvinkääläinen!
זאת רוהה שושנה

Posteljoonipäivä

Kodikkaampaa, pari päivää jaksanut avata säkkejä ja viikata kaappeihin. Rekkitilaa on niin vähän että jakutkin löytyy hyllyltä. Poju sai pisuhalvauksen tänä aamuna, kun posti tuli, ei ole väliovea ja luukku avautuu hyvin äänekkäästi kaikuisaan käytävään. Yritin varautua tilanteeseen laittamalla kangasliinan ulkopuolelle ja siihen kyltin: Hyvä jakajapostiljooni, pujota aamuposti tähän. Eilen lehti oli siihen pujotettukin.
Odottelen postia ihan erityisestä syystäkin. Sain puhelun metallitaide ja av-viestintä koulutuksen opettajalta, oli tekemässä valintoja. Meille tuli hedelmällinen keskustelu ja sieltä pitäisi tipahtaa kohta aloituspaperit meikärauhalle! Todella. Aivan. ;-D
Postia lähtee kandidaatille, joka on kutsunut tutustumisvisiitille. Jänskää silläkin rintamalla, pitää jo syksyn mittaan seurusteluhaaveita tarkistella.

Moiskis ja loiskis!

10. askel

Sainpas voimia avata tämän sivun!
Olen pyytänyt anteeksi ihmiseltä, jolle vihastuin kun en voinut siinä tilanteessa voittaa, en edes myöntää kaikkia virheitäni. Kaiherrusta on tuottanut koko viikon.
Uuden kodin puuhiin on ollut aika vähän aikaa, sillä käyn heprean alkeiskurssia ja veljen perheen sain vierailulle perjantaina. Poju on ollut aika hämmennyksissä tästä elämänmuutoksesta. Ehkä vielä rankemmalta tuntuu siksi, että mun jalka ei ole kunnossa ja viikonlopun olen ollut vielä flunssassa.
Äitillä on ollut oma jupakkansa, eikä taida hänkään selvitä itsekeskeisyydestään kuin "pohjanmaan kautta" kokemalla sen suhteen, missä ei ole koko aikana voinu hyvin.
Tänään kävin uudessa vertaisryhmässä ja se oli mukavaa, tyypit aivan vertaansa vailla taasen :)

Moiskikset "Serulta"
joka aikoo lähettää kuvansa hemmolle Sotkamoon ;-F

Taivaan luona maan rajalla

Ystäväni Marketan äiti lähti taivaan kotiin juhannusaattoaamuna. Kolme kuukautta hän kulki sairaalassa ja välillä vanhainkodilla seuraamassa äidin kamppailua infektioiden seuratessa toistaan.
Minä vietin juhannuksen siskon kanssa. Ihanan leppoisasti, jos ei flunssaoireita lasketa. Tämä kesä on mukavaa aikaa, vaikkei muuttoasiat ole aina helppoa. Grillasimme takapihalla ja siinä samalla meni tuleen turhia papereita ja kipeitä kuvia.
Sunnuntaina kun sisko lähti ja alet alkoivat, tapasin asemalla Eeva-papin ja menimme yhdessä Marketan luokse. Parituntisen aikana kuuntelimme ja myötäelimme hänen suruaan. Vein kortin, jossa nalle on hoivattavana sairaalassa ja enkeli rukoilee polvillaan.
Hiljaisuusessa ja luopumisessa Hän voimamme on!
Ihmettelin Eevan taitavuutta nähdä kuoleman kohtaamisen erityisyys, kuinka Marketta ja sisaruksensa saivat kulkea äidin rinnalla taivaan ja maan rajakohtaan. Silti täällä annetusta elämästä on lupa ja tarkoitus iloita. Huomasin erityisen muutoksen ystäväni kasvoilla ja ilmeessä. Hän oli silminnähden huojentunut, hyvin hauras ja kirkas kasvoiltaan, kuin kasvot olisivat muuttuneet ja silmissä sellainen lämpö. Hän oli todella kokenut ihmeellisiä hetkiä sairaalassa. Äiti oli muuten jo ollut puhumaton, mutta tapaillut sanan "Vapahtaja". Hän oli ojentanut kätensä ylöspäin, kuin päästäkseen syliin.
Alennusmyynti oli mulle sellaista tutkimista tulevaa kotia varten. Uskalsin ostaa kajarit
kannettavaan koneeseeni ja sain ne heti toimimaan. On ääntä : ) Ihan mahtavoo.

Uudet mahdollisuudet

Kävin eilen uudessa asunnossani ja se on kerrassaan viihtyisä! Huomioin Korkeat ikkunat ja hyvin peruskorjatut pinnat. Kaappien ovien ja tapetin värit kuvasin. Ystävällinen antiikkiputiikin pitäjä antoi mulle kaupungin kartan ja kirjoitteli siihen kirppiksiä ja huonekalukirppiksiä.
Hankin sitten niistä pienen keittiönpöydän uuteen köökkiini.
Flunssa vaivaa, taisin valvoa ja hikoilla suuremman osan yötä. Neljän jälkeen puhuimme Kaarinan kanssa melkein tunnin puhelimessa. Olen vetänyt yli voimieni ja nyt taas luovutan Isän kämmenelle. Aamulenkki kulki kaupan ja apteekin kautta, on carmolis yrttipastilleja
ja ruokaa että voin lepäillä.
Ilmoittauduin treen kesäyliopiston heprean alkeiskurssille! Hannele on lähettänyt mulle
sähköpostia, odotan jo hänen tapaamistaan. Yhden apurahan toivon käyvän tähän, sillä tuleehan huomattavia kustannuksia.
Sininen sohva lähtee sitten Fidalle. Uusi asukas ostaa ruokailuryhmäni, parvekekalusteet, jalkalampun.
Elämänvirralle lahjoitin putousteoksen alumiinkehyksissä. Ostin peuranaisen polut-näyttelystä Allista pienen kuvarunotyön, sen nimi on Veden emo.
Moiskiksen Rauhalta, palataan.
Kristuksen rakkauteen ja koettelemusten tarkoitukseen
taas syvemmin luottaen.

Muutun

Yöt ovat melkoisia alitajunnan tantereita. Unet ovat voimakkaita kuvia, eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin herätä silloin kun käyn liian kiusatuksi niistä.
Päivät ovat kesäisiä, uuden vihreitä ja vireitä. Laitan koko ajan tavaroita ja ajatuksia tärkeysjärjestykseen. Mona kävi luonani, oli mukava hetki vaihtaa kokemuksia suhteesta Jumalaan, kasvusta Hänen suunnitelmiinsa.

Vien vielä tänään Minnalle kirjat, voin lounastaa siellä myös.
Eilen näin kesäteatterikappaleena Liian Paksu Perhoseksi. Nautin hyvistä puvustuksista. Itkin Kaisun osaa. Elin hyvien musiikkivalintojen rytmit. Jälkeenpäin oli kiva hehkutella ajatuksia Ullan ja Tarjan kanssa.

Oi kesää ja ihmettä elämän!

Pikkuinen luova tytär nukahti samettikapaloonsa Päivärinteen valoisassa talossa.

Hän sai ekan taidekirjansa Edgar Degasin balettiaiheiset maalaukset ja pastellit joita pieni tyttö teki tulkintoina ihastutti äitiä, joka itsekin tanssi balettia.

Panin elämän risaiseksi...

... sain risaisen elämän!
Näin siteerasi tuntematonta runoilijaa vuosipäivää viettävä kahden pojan isä.
Vei multa jalat suusta... Repivää ja risaista sain. Onneksi hengellinen herääminen tuo tietoiseksi omasta toiminnastaan.
Päivät ovat taas lämmenneet ja vehreys on moninkertaistunut. Lähikaupan pihalla oli kevätriehaa, ruletin, renkaanheiton ja makkaran merkeissä. Reipas ja nauravainen Kasper se siellä veteli haitariansa, soitti ikivihreitä. Se oli tunnelmaa! Ostin heidän luokan hyväksi painetun hiirimaton, siinä on lehmä ja aurinko.

Tein Mintulle viemisiksi kehystetyn kuvan, jossa hän on Linnanmäellä karusellissa. Kokoan juttuja söpöön benettonin farkkukassiin jonka löysin Pelastusarmeijan kirppikseltä. Aloin hahmotella luumupuun oksia taulupohjalle, joka on seissyt pitkään telineellä. Mallina on ottamani valokuva.
Puhuin kummin kanssa. Oli vain annettava "ulos" näitä tekemiäni ratkaisuja. Uuden kodin suhteen, valintakokeiden, mahdollisen perheenlisäyksen. Mieluusti pysyisin itsellisenä nyt, ettei kukaan repostelisi juttujani vaan toteuttaisin ne semmoisinaan. Minussa on asustanut hyväksymättömyyden pelko. Kummi rohkaisi vain tekemään omaa elämääni omiin raameihini sopivaksi. Olen kiitollinen hänelle rempseästä tyylistä.

Elän kun seikkailen

Löysin vajaa viikko sitten netistä asuntoilmoituksen. Pieni kaksio Hyvinkäältä keskustasta. Eilen sitten matkattiin Riihimäen junalla Pojun kanssa viettämään oma seikkailupäivä siellä. Olin tosin lähteissä niin nälkäinen, että piti ensin tankata kiinalaisessa puffetissa. Jos ei ole voimia, seikkailukin rupee käymään työstä. Oli hauska seurata ikkunasta ihmisten ilmeitä, kun Poju istui terassin kaiteeseen sidottuna. Näin koko ajan ettei sillä ollut hätää, vaan ihmiset lepertelivät, onko sinut jätetty yksin!
Junavaunussa oli koululuokka samaan aikaan, joten kavereita riitti koiraa ihastelemaan. Vastapäätä jannu luki Loistopokkaridekkaria herkeämättä, vaikka välillä meteli oli aikamoinen, yksi tyttö oksensi ja osa lapsista pakeni hajua välikköön.
Oli kiva nähdä taas Hyvinkään asema ja sen pihalla kukkivat tosi runsaina tuomet. Antiikkiliikkeeseen en tällä kertaa poikennut. Sen sijaan löysin taidemuseon, kirjaston, kuvasin punaisen vanhan puukirkon. Oli hyvää aikaa ennen näyttöä istuskella katselemassa kaupunkilaisia ja hahmotella kartan avulla keskustan palveluita.
Kun saavuin oikealle kadulle, se oli heti ihastuksen paikka. Pienestä liikenneympyrästä lähti kadunpätkä, jolla 1905 valmistunut talo sijaitsee. Se on huolella pidetty ja maalattu. Sisäpihalla tehtiin kiveyksiä ja pyörävarasto oli piharakennuksessa. Nainen, joka kasteli istutuksia ja antoi Pojullekin vettä, osoittautui vuokranantajaksi. Meitä oli kolme katsojaa ja menimme asuntoon. Korkeat huoneet, uusitut keittiökaapistot, roskavaunu (huom!), laminaatit ja laatoitettu kylppäri. Ikkunat sisäpihalle päin. Naapureina paljon opiskelijoita sekä jokunen työikäinen pariskunta.
Kun kirjoitin omaa hakulomakettani, kävi ilmi että pitäisi olla maksaa kolmen kk:n vuokra heti kuun lopussa (2kk takuu). Ajattelin, että se on liian nopeasti. Samantien kuulimme että kuukauden päästä vapautuu toiset kaksi asuntoa. Siinä oli ratkaisu!
Niin palasimme seikkailulta tuloksen kanssa. Jalat puhki ja hieman eväitä S-marketista kangaskassissa. Tyytyväisin mielin. Nyt ei asuntoasiaa tarvitse enää järkeillä ja haeskella, vaan voin ruveta karsimaan huonekaluista ja suunnittelemaan uutta. Eteenpäin ja tietenkin viettämään kesää! Ensi viikon alussa Luumäelle. Laiffiiiiii!!!

Aika avata sydäntä

Mieleni tuntuu hakevan montaa polkua. Valokuvien käsittelyasia ei ole edennyt, kuvannut kyllä olen, kevään kasvua. Luulin että saisin tehtyä tarjousta kuvista seurakunnalle, tai hankittua kuvauskeikkaa kevään juhliin. Syksyksi on halu tehdä ryhmänohjausta jossain muodossa.

Autoin "miestä mäessä", halusin uskoa Jeesuksen opetuksen. Minkä teet yhdelle näistä vähimmistä, sen teet minulle. Oli hyvä mieli tehdä niin vaikka etenin koko ajan riskejä arvioiden. Sitten irroitin ja annoin huolten mennä hänen mukanaan.
Tämä meidän yksikkö on nyt minä ja koirani, voimavarat on kiinni perusasioissa. Kesäpäivien vietto heinäkuussa rupesi tarkentumaan, kun kuulin Kumpusaaresta!
Äitienpäivä teki oman läpikäyntinsä minun tunnemaailmassa. Surun kautta puhkesi uusi ilo. Sunnuntai oli huippulämmin ja kirkas päivä. Äiti kertoi kuinka he siellä maalla pihakiikussa seurustelivat ja veljeni koeajoi ukin uutta traktoria. Salmen kirja esittely oli ollut virkistävä ja kannustava iltapäivä, huiman mahtavaa! Hän todella ansaitsee sellaista, on ollut niin huonossa kunnossa pitkään.
Menin Saulin kyytillä illaksi tansseihin, eipä ollut tällä kertaa lavalla leideistä tunkua!
Minä olen ihkuna siihen rummuttelijaan, joka vie valssia kevein pyörityksin. Muutin sen vuoksi lähtöaikaakin. Tunnemme nyt nimeltä. Vaan en taida paljastaa sitä ;-) Vielä...
Ikävöidäkin osaan... :-)

"Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun
armaani neitojen keskellä.
Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä
on rakkaani nuorukaisten keskellä.
Sen puun varjoon kaipaan lepäämään,
sen hedelmä maistuu suussani makealta."
Laulujen laulu 2: 1-3

Lahja

Nita Edwards,

tämän Sri Lankalta tulevan naisen tarina on liikuttanut minua nyt. Ja koska pääsin eilen kylään tapaamaan Lahjani, rukoilen entistä tiiviimmin. Nyt on rukoustyön aika!

Luumupuun ja herukan kukat kummieni pihalla Mäntsälässä.

Vappuretki

Matkasimme jo kymmeneltä Monan kyydillä Tuusulaan. Koko päivä järven rannalla! Työtilassa saimme maalata ja askarrella. Pojulla kävi flaksi, kaksi tyttökaveria samana päivänä, Minni (säkkituolissa) ja Sara. Minulla oli myös tyytyväinen mieli, kun olin saanut Pojun turkin takuttomaksi ja lyhyemmäksi, sellainen "komea vappuPoju". Else-Majn kanssa jaettiin vappubrunssi. Vein salaattitarpeita ja omatekoista simaa.

Otin pari nappiotosta Samin pojasta. Oli myös puhetta, että Sara tulisi meille hoitoon kesällä.

Tänään pyykkipäivä. Rauha suikkaa Moiskikset. Ja kiittää Vapahtajaa, Korkeimpaansa turvallisesta elämäntiestä.

Varhaiskesä vauhdissa

Ihanan lämpimässä ja aurinkoisessa säässä on mennyt monta päivää! Tänään oikein siestasin, kun niin kuuma ulkona ;-) Koira niiskuttelee ja tirskuttelee, taitaa olla siitepölyallergiaa! Ulkoilua on tullut myös pihatalkoiden, kävelyn ja tanssin merkeissä.
Eilen me pongattiin Pojun kanssa sellainen "mukava mummonmökki" lahdentien kupeessa. Kun muistan, laitan tänne kuvan, jossa Poju ajaa pihakissaa takaa. Tansseissa lähti kyllä veri kiertämään, täytyy sanoa että kuntoa kysyy äkkiseltään. Ja taisi se sydän pompottaa yhden rakastettavan tanssittajankin vuoksi. Ei ole minulta viettiä viety, vaikka kovaa tunne-elämän revitystä ollutkin viimeiset vuodet.
Heinätupot nousevat, valkovuokot leviävät mättäinä, jokaisella lenkillä seuraan lintuja ja muurahaisia.
Irma haki tänään pois stereot. Huomasi kyllä minun nelikymppisvaihteeni, kun aion myös luopua ruokailukalusteista ja vuodesohvasta. Pesän on uusiuduttava! Marketta on laittanut kukkasipuleita pihalleen, huomenna tapaamme yhteisvastuukeräyksen merkeissä.
Minusta tuli nyt kanta-asiakas näissä yrttimehuostoksissa. Posti toi HobbyHallilta Raiskin Ninni- ulkoilupuvun. Se on hiukan reilun kokoinen, väristä pidän kovasti. En lähde vaihtamaan, koska alle mahtuu sitten tarvittaessa paljon lämmintä vaatetta.
Eilen tein opiskeluhakuja, paljon sitä on tullut tehtyä päänupissa, mutta nyt siis netin kautta lähti hakulomake ohjaustoiminnan ja kulttuurituotannon opintoihin. Sitten kesäkuussa kuulen jatkosta.

Tarinataulu

Värkkäsin tarinataulua Pajassa. Siihen tulee muistot Mintun kanssa reissusta. Laitan sit kuvan valmiista. Ystäväni Nitta ja Jarmo saivat eilen Tytön! Viiden aikaan tuli kuva puhelimeeni, jossa ihme Jarmon sylissä.

Lahja

Olen saanut monta ystävää vertaisryhmissä ja viimeisin heistä on nimeltäänkin Lahja!
Lahja huomautti, että se on minun verkostoni ja olen oikealla tiellä. Siksi en jaksa ottaa paineita siitäkään, että kuntoutuskurssi näyttää menevän kiville. Eipähän tartte hankkia Pojulle hoitopaikkaa kahdeksi viikoksi... Kun sekin on kuntouttavaa, ettei ole mitään ohjelmaa... ei ole pakko mennä töihin. Ihan vielä...
Kiitos tästä päivästä. Opeta Herra minua kuuntelemaan, kuinka kaikella on aikansa.
Kuva Itämereltä hyttini ikkunasta aamulla 6.30

13.-15.4. Risteilyllä

Kuvatunnelmia matkaltamme veljen perheen kanssa diaesityksenä vasemmassa palstassa!

Taideretki

Pääsimme lauantaina käymään "I libri inutili -Hylätyt kirjat" -nimen saaneessa näyttelyssä Kirsin ja Otson kanssa. Jpään taidetalo oli uusi tuttavuus, lähellä Rantakadun Prismaa Vanhankylänniemeen käännyttäessä. Henna teki työt lastensa vanhojen lukiokirjojen inspiroimana ja niitä käyttäen.
Minun lemppari oli pieni installaatio, jossa oli vanha sokerikippo, lusikka, ruusunlehtiä, kynttilänpätkiä peltipurkissa... Suurin työ oli kirjan sivuista vekitetty mekko. Sen alle oli levitetty ruusunlehtiä ja Kirsi tokaisi, että tuolla alkoi menkat!

Äänimerkkejä lyhtypylväästä

Perjantai on ollut kesäinen. Kiersimme aamupäivälenkillä Annen kautta. Menomatkalla kuului yhtäkkiä ylhäältä päin kovaa räminää ja hypähdin oikein säikähysestä. Meluaja paljastui pian. Lyhtypylvään päällä lähetteli nokallaan äänimerkkejä pieni lintu. Ja asiaa tuntui olevan, sillä räminä jatkui : )
Annen olohuoneessa kävimme keskustelua terveyteen liittyvistä asioista ja menneisyyden kokemuksista. Oli hyvä huomata että hän haluaa löytää valoa ja henkistä kasvua elämäänsä, kuulemma "luterilainen kärsimysnäytelmä" saa riittää. Ehdotin, että mennään joku kerta Jpään ortodoksikirkkoon tutustumaan. Hän kun ihailee isä Mitroa, no kukapa ei, kun tyyppi on niin populistinen, rento ja hykerryttävä persoona. Sanoin sitten omasta puolestani, että vaikka mitä meininkejä kirkot järjestäisi, minulla kristillisyys on Jeesuksen Kristuksen opettama rakkaus, lähimmäisenrakkaus. Sitä kautta ja askelohjelmassa pysyen opetteluni olemaan rehellinen ITSELLENI. Hakusessa on!

Ajatuksissa kipristelee tuo risteilylle lähtö. Se on jännittämistäni, kun ei voi varautua kaikkeen. Opettelen, etten pettyisi kun mikään ei mene odotusteni mukaan. Laiva lähtee sunnuntaina ja veljeni perhe lapsineen elää varmasti hetken kerrallaan ja saan nauttia siitä. Pojun vien sunnuntaiaamuna Annen luo hoitoon.

Nyt vaihan ajatuksia Timoteuksen kanssa.
Moiskikset!

Tämäkin menee ohi

Levottomuus. Hajottavaa. Alakulon olo.

Minun sairauteeni kuuluu, ettei ole voimia asioiden toteuttamiseen.
Hyväksyminen, kaksi vuotta sitten lapsettomuushoidot meni vain siihen pisteeseen,
kuin oli sillä hetkellä hyväksi.
Ei viimesyksyinen ole yksin minun syytäni. Samantapainen paskamainen kokemus vain toistui. Ehkä toistosta opin paremmin, ehkä olen elämänmallissani jo aika pitkällä!

Taitaville ja Palmun uusi muoto

Vanha tapettikirja, Bedmilistä, se on aarre! Askartelua, leikekirjalle joku nimi?

Ainakin 13 vuotta mukanani kulkenut palmu on ollut kärsineen näköinen tämän talvea. Se pitkäksi kasvanut oksa oli niin kiero, ettei sitä näinä päivinä kestäny katsoa. ;-)
Nyt palmu sai suihkutuksen ja katkoin sen sellaiseen muotoon, että ruukusta lähtee kolme tasavahvuista vartta, näyttää ihan eri kasvilta, lehtevältä ja ravitulta.

Sähköpostia

Sain kuvia kummipojastani gmaililla : )
On mukavaa katsella Joosan kasvoja pitkästä aikaa. Emme olleet kyläsillä viime kesänäkään.

Pojulla on nyt nätit korvat ja kynityt tassut, tehtiin eilen tällaista "kevätsiivousta" takuista.
Äipälle perustin oman sähköpostin. Hieman yrittelimme sitä avatakin siis puhelimitse neuvomalla. Ei ihan natsannut, jatketaan harjotuksia.
Lunta tuli viime viikolla koko talven edestä, nyt se hupenee silmissä, lämmintä ja aurinkoista säätä kun on. Kävelemiseen otin taas tuntumaa, lenkit saavat pidentyä.

Rauha jatkaa matkaa taas... Moiskis!

Vähemmän kicksejä...

Olen hereillä, kuukautisvaihe tuntuu turvotuksena. Janona pähkinöiden popsiminen. Pojun turkki saa lyhennyksen lähiaikoina, Kasper voi toimia aputrimmaajana. Kuulin kuin oman tarinani illan ryhmässä. Että hakee apua keskustelusta, kun turva puuttuu elämästä. Terapia ei vie lähteelle, jos rehellisyys itselle puuttuu. Luulee toimivansa vilpittömästi, mutta valittaa ympäristöstään, hakee hakemalla lapsuuden pelkoja. Rehellisyys itsensä suhteen taas voi muuttaa asenteita, vertaisen selviytyminen voi antaa omalle persoonallekin turvan. Sain Ullan puhelinnumeron ja hän moikkasi vielä autolta lähtiessään. Soitamme vielä.
Toinen juttu oli se huomio, että kun sairastamme, toivomme hieman lisää jännitystä, vielä jotain tunteita lataavaa! Jos se ei ole alkoholi, se on joku muu.
Minä sain onnistumisen tunnetta ja jakamisen iloa vanhusten ryhmässä. Kävin vapaaehtoiskeikalla ja luin Salmen romaania, Kertun evakkomatkaan lähdöstä. Jokainen sai lausua tai laulaa haluamansa kohdan Sotilaan virsikirjasta. Nilkat pyöriteltiin, pallolla kopiteltiin. Juotiin kahvia ja juteltiin. Kun olin kävellyt keskustaan, seisoin kultasepän ikkunaa katsomasta. Kimallusta elämään? Ryntäsin sisälle ja pyysin saada sovittaa ovaalin muotoista helmiäisriipusta. Ja kaunishan se oli! Mielessä jo maksoin sitä, koin onnen huumaa uudesta kauniista esineestä. Sitten heräsin. Ei minulla ole rahaa tuohon! Kiitin myyjää ja sanoin, että palaan asiaan, kun on varaa. Puuh... Se olikin sellainen "ryyppy" iloon.
Äiti ja sisko ovat flunssan kourissa. Ystäväni Espanjassa ei ole antanut kuulua itsestään pitkäperjantain jälkeen. Kun kysessä on Soturi ei tiedä löytyykö mielenrauha vai vaatiiko taistelu kentälle.
Soitin työkkäriin, ensi viikolla voin käydä tutustumassa siihen puoleen, siellä on myös koulutusneuvoja. Ehkä yhteen vuoteen mahtuu kuitenkin vain yksi asia, silloin se on kohdallani tämä henkinen inventaari.
HHT ja itsensä hyväksyminen, elämän yksinkertaistaminen. Moiskis! Rakkaudella Rauha

Väsynyt epäitsekkyyteen

Haluan jakaa tämän löydön!
Flora Larssonin (1904-2000) kirjoittaman runon

Olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra.
Väsynyt valitsemaan palaneen pullan,
säröisen kupin,
haljenneen tomaatin,
hajonneen kalan,
pahenneen banaanin,
pienimmän munan
ja niin edelleen.

Eikä se minun itsekkyyttäni vähennä,
minähän nautin ”itseni kieltämisestä”
kuullen omakätisten aplodien
kaikuvan hiljaa sisimmässäni.

Ja syrjäsilmin näen Pyhimyksenalun
sormeilevan sädekehäänsä,
innokkaana kohottamaan sen
pienimmästäkin rohkaisusta,
ihastuneena tällaiseen rooliin.

Joten olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra,
väsynyt välttämättömään epäitsekkyyteen,
pakottamaan itseni sisältäpäin,
toimimaan vastoin tahtoani,
aina olemaan varuillani.

Tahdon parempaa, korkeampaa, jalompaa,
jotakin minkä vain Sinä voit antaa.
Rakkautta toisiin,
että tahtoisin antaa parhaan heille,
että heidän onnensa toisi minulle iloa
ja heidän ilonsa olisi minun palkkani.

Onko liian paljon pyytää Sinulta, Mestari,
tätä antavaa rakkautta, jolla itsensä unohtaa,
niin ettei ajattelekaan ”itsensä kieltämistä”?
(Senkin lipun suojissa Minä nauttii.)
Myönteistä rakkautta, ei kieltämisen pakkoa...
Herra, suuressa armossasi annathan minulle sen?

Suom. Hilkka Nieminen, 1972

Pitkäperjantaita

Tässä näet askarteluja LähisPajasta. Yhteinen iltapäivä onnistui ihanasti, viihdyttiin ja minä sain vahvistusta, että olen oikeilla jäljillä ideoitten kanssa.
Pitkäperjantai on ollut aurinkoinen. Poju pääsi monelle lenkille ja vaihdoin talviset samettikuvioverhot keväiseen keltaiseen. Söin tervehenkisesti ja kauniit annokset. Kunnes illalla iski se, että lisää vaan hiilaria tai sokeria, lisää.... Olisko tietty tekstari Espanjasta vaikuttanu asiaan?
Tarjan kyydillä olin ryhmässä, jossa sain kokemuksen, kuinka sanoa läskipäälle suoraan, että kiitos mutta ei kiitos, on muita suunnitelmia. M:n kanssahan sellainen ei onnistu. Jostain se aina pomppaa kuin vieteriukko laatikosta : (. Vaan hyvät ja huonot puolet on meillä kullakin. Paula sen nasakasti sanoi, ettei voi yksipuolisesti helliä oman vihan syvyyttä ja hakee sille oikeutta. (huokasu) Tarjan kanssa saatiin puhua myös työhaasteiden puolelta luopumisasioista ja myötäsyntyisten asioiden löytämisestä. Kuinka sitten jättää kaikki syyllistämättä itseään.
Poika 10v sai nyt pääsiäissähkärin, kuvassa Pojun hännänpää vilkkuu puunrungon takaa.

Minä olen ollut kaksi peräkkäistä iltaa ryhmässä ja hyvää tuntuu tekevän. Se on nyt minun vaihtoehtoni, se mikä hoitaa. Kaikkien hapuilujen jälkeen. Juuri kun meinaan tylsistyä, tai alan hakea kuohuntaa, mielenpaineita, ohjelma palauttaa minut siihen, mihin minä voin vaikuttaa. Voin vaikuttaa rehellisyyteeni.
Päivän kerrallaan.
Törmäsin blogiin jota pitää 22-vuotias nuori nainen. Hän on leski. Hän on kahden lapsen äiti. Toinen lapsista eli vain kaksi vuotta. Hän on hengissä itse Jumalan armosta, opiskelee insinööriksi ja kirjoittaa kuinka haluaa antaa rakkautta, elää sen voimasta. Suhteutti taas minun "aallokkojani" kummasti.
Puhuin alkuillasta 90-vuotiaan Ukkini kanssa. Ne sotilasmerkit, vanhat kolikot ja sotilaan virsikirja eivät sitten ole hänen! M yritti tehdä taas hämmennystä tai puhui vastoin parempaa tietoaan. Oishan tuo pitäny arvata... Sotakeskustelua kumminki käytiin puhelimessa ja ukki tuli sitä kautta hieman tutummaksi. Kirjoitin muistiin.
Tämän kohdan luin hänelle ääneen: "Suo Henkes tänä päivänä minua pitää nöyränä. Sun sanaas mulle selittää ja uutta antaa elämää." (205, sotilaan virsikirja)
Se oli siis Ukin kanssa luettuna minun rukoukseni, että voin selvitä.

Rauha suikkaa Moiskikset! Hyvää Yötä.

Luvassa pääsiäisaskartelua

LähisPaja Jyvässä & Kipinässä 19.3.
Tule mukaan : )

t: Rauha

Risteily varauksessa

Olen nyt oikeasti tekemässä matkan veljen perheen seurassa 13.-15.4. Varauksen tein viimeisellä tunnilla kun sain vielä ennakkovaraajan edun. Se nettivaraus heitti mut ulos tai jymähti kolme kertaa. Oli sit nöyrryttävä soittamaan (kalliimpaa), hyvän palvelun sain.
Laivalla on teemana Intia silloin. Saan maksaa koko A-hytin, koska ei risteilyille ole naispaikkoja. Mietin tarkkaan, miksi matkalle haluan. Mintun synttärit vietetään siellä, sehän se ykkösasia on. Tutkin myös laivan hoitolapalveluita ja kala-äyriäisravintolan bongasin. Voi olla tämän matkan vuoksi luovun yhdestä jos toisestakin ostoksesta!
Sekin on sitä sitoutumisen opettelua. Toveri vertaisryhmästä on ollut verkossa mun kanssa jutuilla. Hän huomasi, että haen tarkoituksella sisäistä muutosta ja kärsin kipeästä asiasta, muttei halua siihen koskea. Hyvin herahti kyyneleet silloin kun sen huomion luin.

Illan päätteeksi oli kiva piipahtaa tänne Rauhan huoneeseen. Kiitän raittiista päivästä ja saamistani ammattiajatuksista. Moiskista!

Toffeepussi, starat ja popparit

On se meikä aika boditsemppistyttö! Sunnuntai-ilta on parhaillaan. Postitin Ilonalle kirjeen ja Joosa-pojalle synttärionnittelut. Samalla tsiigasin tanssiohjelman jaksoa Ärrän telkkarista. Kisa oli muuttunut jotenkin totisemmaksi ja kauheessa pakkelissa ja tällingissä kaikki esiintyjät ovat! No rumba on komea kosiotanssi. Sitä veti Nicke Lingell Susan kanssa.

Aamulenkki ja iltalenkki Pojun kanssa sujuivat mitenkuten. Leikattuun jalkaterääni ei mene mikään muu kenkä kuin terveyssandaali ja lunta on maassa monta senttiä... No tärkeää onkin kirjata tähän muistijälki, että tein Pojulle lumipalloja metsässä, oli raikasta ja mukavaa. Lumi oli talvikuukausina harvinaisuus, mutta nyt oli vielä tällainen keväthanki.

Olen ajatellut paljon M:a ja että tosiaan tein hänenkin elämästään vaikeaa kun tuijotin niin paljon kaikkia ongelmia. Mutta en ole siinä vedossa, että oikeasti keskustelisin asiasta, mielessäni vaan puhelen.

Vastuullinen elämänkatsomus

Energia on jo olemassa. Sinun täytyy vain huolehtia sen oikeasta suunnasta.

Dokumenttia ja leseleipää

Tänään olen katsonut kaksi kertaa dokumentin Areenasta. Se on Pusipusi Jorma Kääriäisen tarina, Yhden tähden hotelli. Ja paljon kuvamateriaalia, ohjattu hyvin. Musiikki loistavaa. Heti alussa Jorkka sanoo syyn miksi Elvis tuli hänelle niin tärkeäksi. Oli kontakti johonkin, jonka arvot sopivat täysin omaan elämänkatsomukseen!

Dokkarissa Kääriäinen pääsee myös käymään Memphisissä ja levyttää kipaleen Sun-studiolla. Seurasin pätkässä tarkkaan myös Esa Pulliaista, joka on Agentsin pää ja kuulu kitaristin taidoistaan. Jorkka on kumminkin mun sielunsukulainen eikä Esa sukunimestään huolimatta ;-+

Päivä on ollut ihana ja kiireetön, itkuineen ja onnen tunteineen. Samalla tulee testattua mitä Efexorin ottamatta jättäminen tekee.

Manta soitti ja hänkin oli tykännyt tästä Kääriäispätkästä! Ja pääsee Lontooseen kuun lopussa.

Rukousaiheita on syksyllä tulevat ratkaisut osa-aikaisen työn/oppisopimuksen/jonkun muun vaihtoehdon suhteen. Nyt on maanantai maaliskuussa, enkä tarvitse olla sen edempänä noitten asioiden kanssa.

Leseleipää aloin väsäämään kun riisikakutkin oli loppu. Sain uunista ulos aiha höttöisen ja littanan, mutta ihanan maukkaan iltapalan! Tuorejuustoa ja kurkkua päälle.

Laitoin taikinaan kauraleseet, vehnäleseet, ryytihyppysen pinaattikeittoaineksia, rypsiöljyä ja sämpyläjauhoja, kuivahiivaa.

Tässä kutsu LähisPajaan! Tänään Valon huoneen sivuista alkoi tulla roosan ja ruskean sävyiset : )

Rauha suikkaa Hyvän Yön suukkosen, Moiskis!

Itsetutkiskelua ja Naistenpäivä 8.3.

Olen saanut lueskella tässä vertaistarinoita. Lähtee oikein "kuonat" liikkeelle. Eli se miten oma käyttäytymiseni on minua vienyt eri tilaneissa. Kirjoitin Luovien blogiin tästä ongelmastani, että kompastelen täydellisyydentavoitteluuni. Olen keskinkertainen ihminen, enkä yllä asettamiini yleviin tavoitteisiin. Tuskaisuus ja pettymys on tullut sitten heijastettua muihin. Jos en osaa pitää vastuitani ja höyryän muuta, se on minun tunnistettavissa. Eikä muiden vajavaisuudet tai laiminlyönnit.
Kiitän Jumalaa ja toipumisenohjelmaani raittiista päivästä. Se on myös Naisten päivä. Kukat kaikki sitä juhlistakoon, Rauhassa kukkikoon!

Pelastettu, kivulla kiinni elämässä

Kirjoitin runon eilen, se tuli jotenkin vauhdilla. On harvinaista, nuorempana runoilin kyllä ;-)
Naisten ilta tiistaina sai varmaan liikkeelle minussa surua. Pyysin rukousta ja sain itkeä.

Runo tähän?


Kun runon katkaisee keskeltä, se kuvaa sitä sukupolvien taakan katkaisemista. Tuija kehotti minua oikein pyytämään sitä Jumalalta.
Tämä aamu alkoi painajaisista tokenemisella. Alitajunta otti virheitäni käsittelyyn ja olin kurjissa tilanteissa unimaailmassa. Soitin Tuulalle että kuulisin elämän. Hän muistutti minua, että Kristus minussa kasvaa kun saan käsiteltyä kipeitä asioita ja omia virheellisyyksiäni. Että ne eivät suinkaan ole pelkkää sielun vihollisen tökkäilyä. Hän oli menossa töihin ja on saanut kesäkuuksi pappisvihkimyksen, mikä on mahtava edistys ja pitkään rukoiltu asia.

Nyt kerron lounaskala-aterian:
Valmiit paneroidut pakastelohifileet vuokaan, nyytti pinaattia päälle, rypsiöljyä,
porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia paloina, pähkinöitä. Uunissa 20min 175 astetta.
Puristin puolikkaan limen mehun kalan päälle. Ja nautin.

Maalaaminen on helpottanut. Illalla tein tumman työn kumisiveltimellä. Aamulla lisäsin siihen lämmintä keltaista.

Tiistaikutinaa!

Yksi ystäväni on toivottanut minulle onnea elämäntaipaleelleni = hiiteen elämästään.

Olen toistamiseen käytökselläni saanut sen aikaan. Yritin yöllä myöntää virheeni mahdolllisemman rehellisesti hänelle. Niinkuin työkalut sen opettavat.

Kipsilastan alta kutittaa, jalan iho joko paranee tai on niin hautunut. Mitähän sille voisi tehdä. Eilen voitelin Humektanilla sitä osaa jota uskalsin.

K menneisyydestä kävi eilen eteisessäni. Hän käytti Pojun iltakakalla. Oli tunteet aalloilla vähän aikaa ja uneenikin hän tuli. Mutta ihan OK, ei mahotonta myrskyä jäänyt. Eli yksi ystävä on palannut myös elämääni.

Haku päälle

Huomasin festivaalisihteerin tehtävän. Se tuli tilaamallani listalla mol.fi -sivuilta! Soitin Aleksille joka on toiminnanjohtaja ja puhuin tuttavallisesti omasta tilanteestani. Heitin myös, että kuinka sun kanssa tulee toimeen? Joviaali lupaisi olla...

Kirjoitin heti sähköpostihakemuksen. Tuntui hyvältä, kun en ollut sellainen kireä ja hakemuksesta tuli lyhyessä muodossa osaava kuva. Kun Leena oli vienyt Pojun ulos, soitin vielä että nyt posti tulee ja toivotin hyvää työviikkoa.

Tämä työ jota haen olisi osa-aikainen ja kestäisi kesän yli. Työhuone olisi viereisessä kaupungissa.

Pirtsakkaa ja kirpakkaa

Aamuni alkoi taas varhain. Taisin lueskella jo kolmen jälkeen ja puurot söin kuudelta. Poju vielä nukkui kahdeksaan asti. Tutustuin muotisivuihin netissä. Ajattelin oikeastaan jo kevättä ja kesää... Tutkin ihan ensin Chloen mekkoja, mutta koska niissä oli huimat hinnat, ajattelin kääntyä siinäkin Fidan puoleen (lähetystori on putiikkini : -))

Sitten Tyylitaivas neuvoi tuonne Asos.com ostospaikkaan. Siellä oli myös kiva selata ja perehtyä malleihin ja väreihin. Kuvat on hyviä, koska kankaan ja mallin näkee kunnolla, kun zoomaa kuvaa. Ihastuin yhteen enkelihihaiseen paitaan, mutta luovuin sitten siitä. Saanhan kohta sen Elviiran ompeleman vihreän kevättunikan! Aloinkin miettiä mitä asusteita sen kanssa kävisi.

Aloitin siis ostoskorin keräämisen alusta. Onneksi ei ole ketään kakslahkeista päivittelemässä Rauhan kevätostoskärpästä ;-)

Päädyin tilaamaan conversetossut ja rimpsureunaiset leggingsit sen tunikan seuraksi. Yksi kaulakorukin oli pitkään valittuna, mutta onhan mulla kaksi uutta uniikkia lasikorua!

Sitten löysin sinivalkean uimapuvun, jossa jää selkä avoimeksi ja kun vain isointa kokoa oli jäljellä päätin että onhan se passeli minulle. 

Sitten piti vielä pähkätä mitä punnan kurssi on... Paketti tuleekin kuriirilla kotiovelle.

Liekki syttyi kotiryhmässä

Sunnuntaiaamusta varhain olin hereillä. Sain lukea eilen postista tullutta

kirjaa Vierailu. Siitä singahti kristillisen näytelmän idea ja laitoin senkin

aloitteeksi Symppis-yhteisön blogiin. Siellä alkaa olla kaikenlaista!

Pääsin ryhmään viikon ja viiden päivän tauon jälkeen! Olin niin iloinen, että Tarja haki minut. Vein tuliaiseksi violetin lasimaljan ja tuikkukynttilöitä sitä varten, sekä suklaita. Kun olen käynyt toisissakin ryhmissä, olen huomannut että kynttilöitä käytetään. Kotiryhmä on ollut tässä suhteessa askeettinen.

Join piparminttuteetä ja kuuntelin. Sain kuulla vanhan sairastajan puheenvuoron

joka oli nöyrä ja elämänmyönteinen, kaikkea sitä mitä Jeesuksen tiedän opettavan. Olin vaikuttunut siitä puheesta.

Puhuin itse neljännestä askeleesta, mikä pläjäys se oli kun luin sen pitkänä. Se kertoo itsetutkistelun merkityksen ja että minun vaivassani on kyse myös liioittelusta tiettyjen viettien suhteen. Eli kyse siitä omallakin kohdalla, mistä toista syyllistin!

Kohta Poju tulee kotiin. Rupean lämmittämään ruoan ennen sitä.

Tänään on hyvä elää Rauhana ja tuntea hyvää tahtoa.

Moiskis!

Ihana kala-ateria

Siskoni tuli perjantaina yökylään. Ehdittiin jutella valokuvaamisesta, koska hän käy sellaista sommittelukurssia. Ja tietysti äidin vierailusta ja tästä vihermehuvillityksestä.

Lauantaina sisko kokkasi löytämäni ohjeen mukaellen tosi maukasta kalaa.

Maissikalapuikkoja limen kera

1pkt pakasteseitä

1dl maissijauhoja

3 dl corn flakeseja

2 kananmunaa

valkopippuria ja sitruunapippuria

Virgino rypsiöljyä

2 limesitruunaa

basmatiriisiä

Mausta kala suolalla ja pippurilla. Anna sulaa/sulata mikrossa. 

Keitä riisi (kasvisliemessä jos haluat).

Leikkaa kala noin sentin paksuisiksi tangoiksi ja pyöräytä ne

ensin maissijauhoissa, sitten rikotussa munassa ja lopuksi 

murskatuissa corn flakeseissa. Kuumenna pannulla reilusti

öljyä ja paista puikot kypsiksi öljyssä. Pese limet, leikkaa

lohkoiksi. 

Limeä voi puristaa kalan ja riisin päälle omalla lautasella.

Lisäksi esim. luomutomaattia, höyrytettyä parsakaalia.

Karkauspäivä lähestyy

Nyt on mennyt mukavasti. Jo toinen päivä ettei jalkaa niin särje. Sain kaksi tilausta Salmen kirjasta! Se on kannustavaa.

Mamma lueskeli Askel-lehdestä kirjeenvaihtoilmoituksia ääneen. Minä rupesin heittää kaikkea juttua tuosta karkauspäivästä ja kosinnasta. Juku, ei se edes tunnu pelkältä vitsiltä!

Pystyyköhän tänne liittämään htm-sivun?