Rauhaa, Joulurauhaa...

Täpinoissä pakkaan joulureissuamme varten. Saamme vaatimattoman mökin käyttöön parinsadan kilsan päässä kotoa ja 30km päässä joka paikasta! Pakkanen hieman lauhtunut, hyvä lähteä. Yhdessä jaetaan kulut ja listattiin mitä ruokia ostetaan. Siellä metsät ja hanget (?) hohtaa, koira saa mennä vapaasti, levätään ja lueskellaan. Tehdään yhtä kirjaprojektia.
Omassa köökissä olen touhunnut uusien jouluherkkujen valmistuksessa. En enää "sulata" perinneruokia, opettelen uutta. Lohisäilykkeen ohjeen saatte täältä. Hieman on vielä säätöä etikan määrän kanssa. Kaikka purnukat ja rasiat vaan "lohipipareita" täyteen, on ihana eväs ja joulutuliainen tai lahja!
Serafian piparilohi

liemi: 500ml vettä
200 ml etikkaa (Rajamäen)
neilikoita pari kourallist
laakerinlehtiä 6-8 kpl
pippureita reilusti
kiehauta (virta pois pidä kannen alla n.10min)
jäähdytä liemi (tai tee aiemmin)

porkkanaa 2-3 leikataan tikuiksi purkkien koon mukaan
sipulia 2 leikataan ohuiksi renkaiksi

merilohta fileenä, leikataan ensin n. 4 cm levyiseksi palaksi
leikataan kala ohuiksi siivuiksi

purkita lohiviipaleet, porkkanatikut ja sipulirenkaat kerroksittain pystysuunnassa
päälle liemi ja mausteita.
Pidä purkkeja aluksi ylösalaisin n. 1h ja nosta sitten kylmään.
Valmista 1-2 vuorokauden kuluttua. (tiedät kun lohi muuttuu aivan vaaleaksi).

Leivoin juuri muropikkuleipiäkin, pakastimeni kätköistä löytyi lakkoja niiden höysteeksi ja vielä kanelia, eiköhän pistetä suut makeaksi! Nostin joulukoristelaatikosta olkienkeleitä. Siipiä suojaksemme :)
Moiskis, kiitos tästä vuodesta!

Piirros yhteisluomus

On hieno viettää lauantai-ilta, kun keksittiin piirtäminen. Guldis toi ideakuvan, jossa oli ihmisiä jostain kiinalaisesta taidekirjasta. Levitettiin paperirullasta lattialle 1100x430 pala ja hahmoteltiin täyteen ihmisiä. En antanut itselle lupaa arastella tai moittia omaa kynänjälkeäni. Piirroksestamme tuli hauska kun molemmat luotiin hahmojamme ja sain oppia lisää mittasuhteista.

Sää on ollut taas sellaista kymmentä astetta ja vielä kymmenen aikaan mentiin iltalenkille. Se on ihme, että minäkin pystyn hölkkäämään, hissukseen ja samalla rupatellaan.
Näin se elämä on kivaa, ei tartte lähtee ravintoloihin eikä kalliisiin harrastuksiin.

Laulua ja leikkiä

Olen auttanut ystävän perhettä lapsenlikkana. apu on vastavuoroista, onhan Pojuni heillä kaverikoirana, kun mulla on yön yli matkoja. Kun "Tiinu" ja "Linnu" piirsivät täällä, tuli taitavia töitä. Ennen koirapuistoon menoa keksittiin pukuleikit, tyttöset vetivät päällensä mun hameita ja puseroita. Sieltä syntyi Prinsessa Ruusunen ja Prinsessa Hiawatha! Aamupäivä meni joutuisasti ja lasten äiti kävi apuna pakkaamisessa.
Pikkujouluaika on alkanut. Tuli kutsu puurojuhlaan tuohon "yhdistyssiltaan". Sain toisen lapsenlikkakeikan "Tiinulle ja Liinuselle", kun vanhempansa menivät pikkujoulubileisiin. Pidettiin mekin laulujuhlat. Erityissuosikki oli "piipusta kun savu kohoaa". Vaihdettiin sitten kipaletta ennenkun raita kului loppuun. Tiinu kaivoi rummun esiin ja siitä alkoi "Leijonaa mä metsästän, aion saada suuren.... Kivaa on, kivaa on... Liinunen nauroi ääneen ja paukutti rumpua. Hienot saundit saatiin myös vatkaimen "kapuloilla". Pärinää kuin sirkuksessa :)

Sisältö ja mielekkyys?

M.M. copyright 09

Olen miettinyt tätä blogeilua, mikä on sen tarkoitus ja sisältö. Jotenkin blogeilu on jäänyt sivuun mennessäni opintojutuissa syvemmälle. Teen jo kahta opintopäiväkirjaa. Sinne voin laittaa mainintoja, mielen avanneita kuvia, pohdintoja kirjallisuudesta. Kirjallisuuttahan annetaan listakaupalla. Tällä hetkellä mun favoriitti on William Isaacs: dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito, tuo varmasti oivallusta juuri siihen miten haluun ammatillisuutta kehittää.

Ravintoasiat mottona "syö itsesi terveeksi" on myös pinnalla. Kuten muulloinkin aloittaessani "hurahduksenomaisesti" olen aivan hillittömän kiinnostunut ja huomioin kaikessa mitkä omat tottumukseni ovat ja muutan niitä.

Näistä ravintoasioista keskustelemme miehen kanssa. Kun siskot tulivat luokseni yhdistyksen pikkujouluista, keskusteltiin myös aiheesta :) Meillä oli hauska tanssi-ilta, harvoin tarjolla.

Ehkä tämä blogi on käynyt läpi tiettyä prosessiani, enkä välitä enää pureksia samoja asioita. Aivan uskomatonta miten läpikäydystä on noussut näin hyvä elämä, jossa on jatkuvuuden tuntu.

Kolmivuotinen projekti, jossa sain olla vapaaehtoisena vanhusten ryhmissä, sai pe päätösseminaarinsa. Hyvä oli juhlistaa sitä tilaisuutta, nähdä paljon tuttuja.

Liityin twitteriin, huomasin että siellä on yhteiskunnallisia poimintoja ja sosiaalista mediaa tarjolla. Samoin hengen ravintoa :) Sieltä löydät tunnuksella rauhatwit. En usein viihdy "bittimaailmassa". Marraskuun leudot päivät olemme ulkoilleet mahdollisimman paljon. Vielä pääsee pyörällä metsään, tutkittu peuran polkuja, peuran vasan papanoita, pureskeltu pihkaa... pikantti maku, tarttuu tuonne ylähampaitten taakse :)

Läheiseni teki ratkaisun, että laittoi blogin yksityiseksi. Mulla olisi sekin mahdollisuus. Ehkä kuitenkin se sisällön mielekkyys mun pitää miettiä.

Tuttuun tapaan... Moiskis Rauhan huoneesta! Kiitos elämälle.

Kuvia ja luontoa

Yhteisö: Vietimme kakkujaiset oikein lämminhenkisesti kipeistäkin puheenvuoroista huolimatta ja niiden vuoksi. Addressit ja kakuttelu vertaisten kanssa maksoi vaivan hermoilut jäivät. Tänä aamuna heräsi Rauhanainen, jolla on kokonainen olo. 

Kuvien käsittelemistä tein useana päivänä saadakseni tuoreelle avioparille valittavaksi juhlakuvauksen satoa. Samoin kesälomakuvista on jo tullut toiveita ystävältä, äitiltä.

Me: Olemme pyöräilleet yhdessä luontoon, syöneet retkieväitä ja villivattuja, kulkeneet, kuvanneet hirvenpolkujen varrella ja katsastaneet kanttarellipaikan. Keskustelemme kirjastossa lempikirjoista, katselemme taidekuvia. Syömme sipuleita, nokkosia, luomuomenoita, valmistamme kalaterriiniä...

Olen hieman poissa tolaltani, koska tuttavapiirissä on ollut itsemurha, josta myötätunto ja huoli suremaan jäänyttä äitiä kohtaan.  Heti perään toinenkin kaveri kertoi yliannostustilanteesta ja käytös kertoo isosta uupumuksesta. 

Sain tiedon hyväksymisestä kahdelle kurssille, toimintaa ja askelia uuden ammatin eteen!

Tästä seuraa Kiitollinen mieli ja halu kehittää vielä Rauhan osaamista.

Moiskis Rauhan kammarista!

17.8.07

Tänään täyttyy kaksi vuotta siitä kun olen halunnut luopua asiasta, joka ei minulle sovi, (alkoholista ja tietyistä lääkkeistä) ja olen siihen pystynyt päivän kerrallaan. 

Monta hyvää juomatonta aikaa oli jo totta, mutta tuon 16.8. sattuneen välikohtauksen jälkeen kypsyin siihen tosiasiaan, että olen erilainen kuin kohtuullisesti alkoholia käyttävät. Totaalinen takapakki muutaman lasillisen tähden. Emme myöskään  palanneet enää siihen uusperhekuvioon, vaikka mies minua siihen painosti usein keinoin. Ne tilanteet on anteeksi annettu.

Sain lähteä aika alusta yksin. Tarvitsin vertaistuen ja korkeamman voiman avun. Olin irtisanottu työstäni, lopullisesti ulkona molemmista liitoistani, en pystynyt vastuuseen raha-asioitteni ja rehellisyyteen ystävieni kanssa. Minulla ei ollut enää elämäniloa. Sain poliklinikalta terapeutin talven ajaksi, jolle saatoin purkaa päällimmäisiä havaintoja mielialastani ja ahdistuksestani. Ensimmäiseen palaveriin lähdin, kun kirjoitin sanat: Sinulla on alkoholiongelma. Sinusta tulee katkera, jos et selvitä sitä. Näet sen muissa ja pelkäät sitä heissä, koska itse et hallitse alkoholia, etkä elämääsi.

Kokemukseni yhdistää kaikkia heitä, jotka kerran hakivat ja menettivät ihanteensa päihteitten suojissa. Elämä. jota pidimme normaalina, vaikka häpesimme jatkuvasti ja koetimme tuloksetta piilottaa juomisen seurauksia. Tunne-elämän sairastuminen, ainaiset muutokset ja päähänpistot. Ylemmyydentunto ja hallitsemisen halu. Alemmuudentunto ja kateus. Kaksoiselämä. Herkkyys ja lahjakkuus, vääristyneet vietit ja hillittömyys ... Tähän on olemassa ratkaisu, joka on auttanut toipuvia alkoholisteja kaikkialla maailmassa. Ratkaisu joka toimii, kun itsellä on halu lopettaa juominen (ei tarvitse tietää/todistaa olevansa alkoholisti). (yhtälailla huumeet/ylensyöminen tiedätte mitä tarkoitan...)

Tänään tiedän miten hyvin asiani ovat ja kuinka arvokkaan matkan olen saanut kulkea, että luotan ihmisiin ja elämän jatkuvuuteen! Voin elää ja annan elää. Tämä on se lähtökohta, jonka vuoksi blogin perustin ja edelleen voimassa!

Opiskelut alkavat syyskuussa, vielä vahvistuksia ilmoittautumisia. Elämääni kuuluu ihminen, jota ajatella ja joka ajattelee minua. 

Yksikään ihminen ei ole saari

Lomamatkat: Huiman mukavia kesäkokemuksia! Kuvia Pohjois-Karjalasta, isovanhemmista Savosta, järviuinteja, Kolin uusia maisemia... Kotikaupungin torilla jalokivisilmäinen pyöräilijämies, joka haluaa maistaa ostamiani kirsikoita... Oikeasti tietää olenko hälle sopiva nainen!
Sadonkorjuu: Tämä nautinko kypsyvästä marjasadosta: päässyt mustikkaan monta kertaa IE:n aloitteesta ja autolla. Kierrätyskeskuksesta hankkimani pakastin saa täytettä koko ajan! Mansikoita, vadelmia. Säilön sinne myös ruokaa, paljon helpompi hankkia tarjouksia ym.
Olen kuvannut rakkauden kesäjuhlat, N:n Ja J:n vihkiäiset, missäpä muualla kuin Onnelassa :)
Vastoinkäymisiä mahtuu elämään. Katselen jatkoa edelleen ilman koulutuspaikkaa. Suikkailen koulujen sivuilla, laitan täydennyshakuun lomaketta... kysy vaan mitä en koettaisi.
Yhteisö: Taidenäyttely työllistää nyt minua kovasti. Mukana teokseni "Avautuminen".
Me: Kirjoitan sähköposteja tälle upealle I.M.:lle, menimme taidenäyttelyyn, kirjastoon, puistoon, metsäpoluille. Näimme elokuvan...

Näin jotain aamusanoja ennen kuin lähden koiralenkille ja mustaherukoita keräämään. Iltapäiväksi galleriaan harjoittelemaan avajaislaulunumeroa. Niin totta sekin, laulan mukana kvartetissa.
Moiskis Rauhan huoneesta!

Once

Tapasin kurssikaverini, kun menin kysymään seurakunnan mökkitilannetta isoenoa varten. Saatiin höpötellä vielä koulutuksen loppuvaiheista ja hän oli tyytyväinen määräaikaiseen pestiinsä. Tulin Anttilan alesta ulos ostamatta mitään, hyvä!

Uskokaa tai älkää, kävin kehystämöstä sen melkein vuoden odottaneen taulun "Tulevaisuus ja toivo"! Kyselin samalla taidekehystäjähemmolta miten niitä kesätreffejä oikein sovitaan? Sanoi, että menemällä ihmisten sekaan... terasseillahan niitä on. Tällaisena kuumana päivänä mieleni halasi uimarannalle ja miehenmukelon kainaloon.

Pojun koulutus on sellaisessa vaiheessa, että menin Salamanteriin kysymään neuvoa. Siihen kiskomisasiaan ei nykyinen panta ole auttanut ja kun kiskomista on emännän päässä... Aloin epäillä että tapa ei korjaannu, vaan ottaa koiran niskaan. Läksin kaupasta uusi "kuonopanta" mukana. Voi että kaverini oli ihmeissään kun lähettiin se päällä lenkille. Kulki niin tiiviisti mukana, että hihna oli löysällä koko matkan. Kotipihaan tullessa se yritti saada sitä irti ja katteli mua kyllä ihmeissään.

Skypessä tuli kaksi puhelua ja postia lähti V:lle, joka tulossa Suomeen lomalle. Ihanaa, on ystäviä :)

Nyt vietän kesäiltaa elokuvan parissa. Sen nimi on Once. The story is all about music. Irkkupoika soittelee ensin kadulla ja tapaa tsekkitytön, joka on taitava pianisti ja kannustaa hänet tekemään omaa musiikkia. Once on tosi mukava filmi, hiukan horjuvalla kotikutoisen oloisella käsivaralla kuvattu. Ja siinä on irlantilaisia ihmisiä, maahanmuuttajaihmisiä, Hoover center, jonka pojan isä omistaa, katuvilinää, pieniä asuntoja... Minä tykkään kovasti.

Kuva Evon luonnosta Lammin miitistä

Ruusunkukka 20.6.

Juhannuspäivä. Viiletin pyörällä varustautuneena hanskoilla. Mukana termarissa kahvit ja kirppispusero. Sairaalan aulassa luin kirjaa U:lle ja se herätti juttelemaan omista vihan ja kaunan tunteitten kokemuksista. Hörpimme kahvia pahvimukista. Kiitos ihanasta käynnistä, että toit tämän kirjan ja luit sitä, sanoi ryhmäsiskoni. Lähtiessäni "likat" jäi huoneeseen odottelemaan iltaruokaa.

Poljin kotiinpäin vehmasta katua vaahteranoksien alitse. Oikealla tuoksui kukkiva fuksianpunainen pensas. Rapatut suloiset talot ja pihanurmikot ...  kauneinta reittini varrella ovat valkoiset juhannusruusut! Ei tarvitse nurkua kylmästä säästä eikä muustakaan toisarvoisesta, tämä on keskikesän juhla juuri tänään.

Jumala on rakkaus minussa, sinussa ja kaikessa luodussa. Luojani on kaikessa lähellä. Rakkaushan ei aina ole leppeää, vaan suuruudessaan ankaraa ja pysäyttävää. Kokemastani tyhjyydestä, pohjakosketuksesta uuteen puhaltava henki.

Kurssini päättyi viikko sitten. Olen käynyt lääkärillä ja juteltu kunnostani, ei tilanne niin paha ole. Äitini tuli käymään viideksi päiväksi. Heitin talviturkin Evolla yhdistyksen miitissä. Hemmotteluilta keskiviikkona oli jaettu ilo: Aloe vera tuotteita koklattiin, hoitoina kasvohoito, jalkahoito ja niskahartiahieronta.

Sairaan kaunis keskiviikko

Taas on lyhyt viikko, huomenna saa huokasta :)

 Ihan sairaan tiukka lukko tullut tuohon niska kuoppaan. Työkaveri kerkesi tänään antaa fysikaalista ensiapua. Huh helepotti, saattaa myös vetää helläksi illan mittaan. Ei kärsi niin halailla ;-) Vietiin porukka päivälenkille, koivut ja tammet ja vaahterat ja pihlajat kasvattavat lehtiään silmissä! Söpö sähköovien korjaaja oli yläkerrassa, me jututettiin häntä mielellään, kun ne ovet meinaa sulkeutua niin noppaan, ettei asiakkaat ehdi rolliksilla alta pois.

Totesin parin päivän aikana, että mulle pukkaa edelleen se auktoriteettikammo. Kun omasta hoidostani on kyse, eli varattu aika perjantaina. Tuli niinkun kynnys perua koko aika, ettei tartteis sovitella sitä. "Oman lapseni puolustaminen, pelkoa päin." Mokasin myös aamupalan laiton, en vastannut tarkalleen siitä, mitä puhuin.

"Kun olimme väärässä myönsimme sen heti." Minä selvitin nämä asiat kasvotusten tänään ja sain pakonomaiset ajatukset hiljentymään.

Alakerran pizzamies otti aurinkoa kotikadulla ja kyseli missä koira? Poju kun haukkuu sen a i n a kun mennään ohi ja mies vaan pusuttelee takasin (ei mua vaan koirua).

Hei nyt on uusi järjestys kamarissani :) Lattia imuroitu. Ikkunalla kukkii v a a l e a n p u n a i n e n pelargonia. Lähden koirun kanssa hakemaan auton avaimia ja ruokakauppaan.

Vapautta tuoksussa tuomien

Sadeaamuna tuomen kukkien makea tuoksu ja luonnon kostea raikkaus uudistivat meitä jälleen. 

Olin surullinen. Se kertoi minulle, että sieluni on elossa. Halusin antaa anteeksi ja vilkuttaa elämäni exille. Mielikuvassani rakkaat lipuivat lautalla pois rannastani ja heiluttivat minulle takaisin. Emme tarkoita sinulle pahaa. Kiitos! Teit oman osasi, emme syytä sinua omasta osastamme. Kiitos! Olen pahoillani! Annamme anteeksi! Annan itselleni anteeksi.

Heilutan menneelle hyvästejä. Kun tulin sisälle, kurkkasin ja näin peilistä katsovat avoimet kasvot, luottavaisen hymyilyn.

 

Luin kirjastamme, että anna heti eteenpäin henkisen avun, jonka olet saanut. 

Sain kaularankaan ja yläselkään kovan pinteen ja kivun henkisistä paineista ja vedosta. Tarviin apua siihen. 

 Tässä askeleessa minun pitää toimia, voidakseni työstää suruni. Vanha arkistopöytä lähti tänään kierrätyskeskukseen. Konkreettista toimintaa yhden elämänvaiheen hyväksymiseksi ja menneeseen jättämiseksi. Tilalle tuli komeasti tyhjää tilaa!

Luotan tasan tarkkaan Jumalan tahtoon omalla kohdallani, että tyhjään "sisäiseen tilaan" tulee uutta! Näin kävi juuri tänään. Olen iloinen, tunnen rakkautta. Olemassaolosta, ryhmätovereista, tulevasta ratsastusretkestä Larizzan kanssa.

Uskon, että kaunoista puhuminen ja tosiasioiden myöntäminen avaa oven tähän päivään. Saan olla raitis tänään ja parempi minä, kuin mihin omavoimaisena pystyin. Unelmat ovat arkisia ja ne ovat totta tänään. Enkä syytä olosuhteita ellen ensin pyydä tyyneyttä ja tarkista omaa asennettani!

Tässä sananvirtaa tiistai-iltaan. Moiskikset ja sylilliset rakkautta Rauhan huoneesta :)

Toukokuun touhut

Aamu on kirkas ja koivut vihertävät kun katson ikkunastani. Tänään on erilainen päivä työvalmennuksessa kun varsinainen henkilökunta on kehityspäivällä.

Pääsin kuntouttavaan työhön ryhmäavustajana ja nauttinut jokaisesta päivästä. Alun väsymyksestä ja kurkkukivusta huolimatta! Voin tehdä ihmisläheistä työtä ja toiminta voi olla kaikkea taimien koulimisesta askarteluun ja ulkoiluttamiseen. Päiväkeskukseen tullaan 1-5 päiväksi viikossa seuraa ja kuntoutusta saamaan alzheimerin vuoksi.

Nyt kirmaa aamulenkille Ollipojuni ja minä narun päässä :)

Tässä kuva vappukonsertista, jossa kuulimme mm. Tulta päin! (Mull on kylän suurin kypärä ja letku letkeä...)

Moiskis Rauhan huoneesta!

Pöytä tuli

Pääsiäinen oli mulle hyvää laskeutumisen aikaa. Tein hyvää ruokaa, leivoin kakun. Sain jakaa päivän Siskon ja miesystävänsä kanssa. Sunnuntaina kutsuttiin sukulaispariskunnan luo syömään ja näin jutustellen, seurustellen sain iloa noihin päiviin. Olli-Poju sai Larizzan maanantaina koirapuistokaveriksi. Sielläkin riehuttiin tunnin verran isojen ja pienten koirakamujen kanssa.

Päätin ottaa "härkää sarvista" ja sopia käynnistä kahteen yritykseen. Myös sallia itselleni, että niiden ei tarvitse olla minun juttu. Vaativuuteni on todella alkanut ottaa päähän, kohdallani on vaan semmoista muutostilanteissa elämistä, joissa saan myös hellittää!

Kuvassa pääsiäisystäväni vanhan kirkon luona.

Minulle tuli tänään kiva syy poistua kurssikeskukselta kesken päivän. Kierrätysliikkeestä valitsemani keittiönpöytä tuli kotiin! Se on tukeva ja täyspuinen, eikä yhtään isompi ainakaan olis voinut olla.

Todellisuudessa eläminen

Vaatimukset käyvät kalpeiksi ja turhiksi. Suvaitsemattomuus toista kohtaan on itseni rikkomista. Putoan pois todellisuudesta, jos lähen tekemään itsekeskeisten valintojen pakkotyötä. Varmasti usein putosin, koska halusin välttää tuskaa, enkä ottanut vastaan kärsimyksen antamaa nöyryyttä. 

Annan todellisuuden koskea minua, itseäni. Tuon arvot tähän päivään, lähimmäisteni luo, meihin ja meidän kautta annetun Jumalan rakkauden jakamiseen.

Kun olen nyt todellisuudessa, otan tilaisuudet vastaan sellaisena kuin ne annetaan. Kestän tarvittaessa hämmentyneen, tyhjän ja voimattoman olon. Haluan olla sillä tavalla nöyrä, että jätän menneen, mutta en jätä sitä oppia, jonka rakkauden kieltämiseni toi.

Haluan olla sillä tavalla rakastettu, että luotan todellisuuteen, vaikka kuvitelmia lyötäisiin eteeni minkä asian varjolla.

Multaisen maakellarin haju ja tukehtumisen tunne ovat tunnemuistoni jostain. Silloin olin liian pieni käsittelemään mitä tapahtui.

Rakkaus tervehdyttää kokonaan: Se parantaa kehoni huoneen, henkeni spiraalin, intiimit sopukat ja kireät lihakset.

Tämän muutoksen kokee leskenlehti, se puskee mullan läpi vartensa, koska sillä on voima tulla valoon, pinnalle, todellisuuteen. Niin on elämä tarkoittanut.

Rauha piipahti kirjoittamassa

Kevään korvalla putosi vielä lujasti lunta. Viikonlopusta nautin kun jaksoin siivota ja isoenon saunavuorolla itsekin puhdistautua. Tanssitunti ja M.Metsäkedon tahdit Järvenpäässä. Siellä oli jotain tuttua, mutta kuitenkin enemmän mun elämäs muuttunu. Ei näytä olevan selkeitä ja turvallisia valintoja, kuljen sillalla ja opettelen pitämään askeleistani.
Olin muistopalaverissa, koska ryhmäveli siirtyi ajasta ikuisuuteen. Yhteisössä kun saamme jakaa nuo kokemukset, se hälventää kuolemanpelkoa.
Maanantai on kulunut kurssikeskuksella. Tein tieke.fi/tupa sellaisen a-tutkinnon, saan siitä "tietsikan ajokortin". Tuttua kauraa oli aika paljon. Kuvankäsittelyssä hölmistyin ja koetin säveltää sitten parhaani mukaan. Eipä ole rajaa näillä ohjelmien monimutkaisilla ominaisuuksilla ja sieltä seasta saa kuitenkin kuvan paranneltua ja koon oikeaksi.

Maaliseloa

Valoisassa illassa sain dna:n puhelintuesta avun ja mokkulan toimimaan. Larizza ulkoilutti ja leikitti koiraa, samalla pumppasin pyörän renkaisiin ilmaa, jos lähtisi sillä aamuliikenteeseen.

Uudistumista tapahtuu. Ahdistuksen purkua eri keinoin ja alan tottua että ruokahalu vaihtelee, en odota "normaalioloa". 

Kuva: Kaisa 5v ja Poju (Kaisa kävi yökylässä.)

Läksin mukaan Selkis - juttuun,( käytännössä se on työnhaun ja ammatinvalintojen valmennusta.) Ihan sosiaalinen porukka siel on 15 meitä alotti ja sitä mukaa voi lopettaa kun löytyy niitä reittejä mitä pitkin matka jatkuu. Tutustuttiin tiloihin aikuiskoulutuskeskuksella, jatkossa ollaan siellä omassa ryhmätilassa, luennoilla tai tutustumiskäynneillä.

Minuu piristi, kun olin lauantai-iltana siskon kavereiden mukana ulkona. Pelattiin trivial pursuitia ja juteltiin seitsemän hengen pöydässä Hempassa.

Pelargoniani selvisi talven yli kellarissa! Toin valkoisen kasvin ikkunalaudalle ja aloin kastella sitä. Nyt se on työntänyt jo kymmeniä vihreitä lehtiä. Omien stressieni ja ajatuskierteitteni kanssa tällaisen jutun ihasteleminen on lepohetki. Toin myös uuden multapussin Prismasta.

Lukemisena oli kaksi Irvingin kirjaa, ilmiömäinen kirjoittajalahjakkuus ja tosi raakoja tarinoita, miten niissä kuolema ja seksuaalisuus käsitellään, sitten yhtäkkiä pakko nauraa räkättää kun kuvaus on niin hirtehistä. 

Nyt helpompi kirja käsissä tai kaksikin: Mikael Karvajalka ja Hellstenin Tietäjä.

Su kun oli aikaa, järjestelin pitkästä aikaa papereitani. Löysin sen about 5 vuotta vanhan käsikirjoituksen, jonka tein Oriveden aikaan. Sehän on hyvä! Luin sen ylpeänä.

Muuten, jos tuntuu että kaikki tässä elämässä jää kesken, niin se on juuri niin! Prosessi jatkuu, rakkaus tapahtukoon meissä, elämän itsensä tähden!

Heikosti positiivinen

Kaksi viikkoa on mennyt sillä lailla, että en enää nähnyt mikä on minua ja mihin voimavarojani oikeasti tarkoitus käyttää. Minua satuttaa muistella talvea, eikä tästä talvesta vielä eroonkaan pääse. Uutta lunta vaan kehiin, koiraa sulatellaan ja kuivatellaan lenkin jälkeen vessassa.
Kun koetin selvitellä vielä viestein asioita miehen kanssa, johon läheisesti ihastuin, sain uhkaukset välikäden kautta päälleni. Eniten minua kummastutti siellä kaikki kulttuurin puute, karut huoneet ilman mitään koristeita, maalauksia, kuvia. Minä istuin vanhassa tuvassa ja kaiversin puuhun omia kuvioitani. Siellä oli hädin tuskin lämmin, mutta viihdyin maalarin työvehkeiden keskellä. Viimeisenä kertana kokosimme minulle tietokonepöydän vanhoista saunanlaudetarpeista ja sen sellaisista. Naulattiin, sahattiin, hiottiin. Kukakohan sitä pöytää jatkossa käyttää?
On kuin olisin loikannut vauhdilla rakastetun ja emännän rooliin ja sitten väkipakolla sieltä ulos. Ei kait se ihme ole, jos on hölmistynyt olo.
Minulle on tapahtunut hyviä asioita. (Se auttaa näkemään, ettemme olisi pärjänneet henkisesti eikä rahallisesti siinä tilanteessa yhtään pitempään.) Olen saanut pienen rahallisen tuen. Olen pystynyt lähettämään kaksi työhakemusta. Minut pyydettiin kimppakyytiin mukaan talvipäiville Porvooseen. Näin positiivisia asioita, vaikka mieleni syytää ties mitä ja on tukalaa selvitä päivän alkuun, keskittyä ja ylipäätänsä selvitä päivästä.
Mun mielenlaatu rasittuu, kun joutuu ristiriitoihin. On ollut voimia antavaa puhua pitkä puhelu kahden ystävän kanssa tällä viikolla!
Tulikohan kirjoitetuksi siitä, mitä tuolla kävellessä päätin. Niin, olen hakenut turvaa miessuhteesta. Mitä enemmän siinä suhteessa kuuntelen, sitä oudommaksi muuttuu. Mulle on ollut tietyt asiat tuttuja elementtejä ja niiden perusteella olen halunnut jatkaa. Tehkööt ne perinteistä perhe-elämää, jotka on siihen luotu. Kuinka vaan voisin välttää kaunan ajatuksia ja kestää tapahtuneita. Soitin lääkeasioistani ja jäi kuva että olen koekanina tässä asiassa. Omaa äitiäni kun olen seurannut, niin sama ollut hänenkin kohdalla. Entä jos minun voimavarani löytyisivät ja elämä kannattaisi ilman lääkkeitä? Näin äsken taidemuseossa Pusan näyttelyn ja se antoi valtavasti värien, sommittelun ja tilan kautta. Kyllä osaan hoitaa itseäni tälläkin tavoin. Ja näyttely ei maksanut mitään, lääkkeet maksavat.

Väliinputoaja

Olen poissa tolaltani, ärtymykset, kysymykset joihin ei ole vastausta. Haluisin lähettää viestejä M:lle, mutta M:n ja Rauhan seikkailut näyttävät olevan ohi. Mitä perusteita siihenkään on, tolkuton tykkääminen? Mikä on tällainen energian ja läheisyyden menetys, innostuneina olemme toisiamme tukeneet. M syyllistää ja hylkää. Surettaa. Suututtaa. Helpottaa.
Olen liian köyhä saamaan sosiaalisen luoton. Olen liian rikas saamaan asumistuen. Olen liian väsynyt muuttamaan taas, halvemman vuokran perään. Olen liian kiltti laskuttamaan projektitöistä ja niitä kumminkin haen. Opiskelutavoitteet muuttaisivat kaiken toteutuessaan.
Itku kirvelee ja vie näön. Aurinko ottaa säteellään kiinni. Pakkasessa kimaltaa.
Jääkaapista kaivan lenkkimakkaraa ja leipää. Kuorin appelsiinin. Tunteeni ovat yhtä jauhelihaa, sydämellä suuri kysymysmerkki.
Ihastus ja vihastus. Eikö mikään onnistu!?? Minkätakia toiset sanelevat minulle tilanteeni. Minkätakia jokainen vastuunotto pitää vielä todistaa edelleen? Ja olen neljättä kuukautta kulkenut tätä väliä. Kärsimystä näen kaikkialla. Kärsimystä on edessä.

Vaatteillako paikkaat itsetunnon?

Liikun eteenpäin, sen osoittavat pienet päätökset.
Tänään hermoilua ei voi estää. Kaappini pursuavat vääränlaisia ja pois heitettäviä vaatteita. Jaksan heikon positiivisesti katsoa omaa reissuunmenoani. Tutustuminen ja koko työmahdollisuus voisi tuntua pakolta, jos kieltäytyisin omasta vastuusta ja osastaan. Samaa leipää sitä kuitenkin syödään ja vain kokeilemalla opin näitä yhteyksiä ja matkoja tekemään.
Tilanne vaatii järjestelyitä ja läpinäkyvyyttä. Lisäksi olen nainen, hormonini tekevät taas häiriöitään. Ääh. Taitaisin kirjoittaa paremmin jonain toisena päivänä.
Kokous tapahtumakoordinoinnista oli sitäpaitsi odotettavissa, vaikka olinkin "ajoittanut" sen eritavalla. Söin ruokaa joka ei oikein maistunut.
Kyllä tähän ärtymykseen yksi kaunis asia mahtuu, kuvassa on tekemäni kollaasi kukkakimpusta ja banaanipuusta.

Lunta, lintuja ja videonauhaa

Viikko on mennyt nopeasti. Nautin jo tästä osastani tuvan touhuissa ja M:n apukuskina, apukolaajana, keskustelukaverina. Viikkon alkoi yhteydenotolla Rlammilta, kävin neuvotteluja projektista loppukesän tapahtuman tiimoilta.
Paistoin minä tosi riittoisan liha-ateriankin. Se nimettiin iloisen ruoan lihaksi :) Oli meinaan pureskelemista! Olli-pojulle olen keittänyt pikkusärkiä ja ahvenen ruoaksi, kyllä se maistuu kalaliemen kera ja nappulat päälle.
Laitan kännykältä kuvaa tähän. Sain essuuni avaimen roikkumaan, kuin entisajan emännät.
Olli haisteli katiskasta tullutta saalista.

Vertaiset ja toiminta

Odottamisesta taas tuoretta kokemusta. Haluan suunnitella ja panna merkille jutut tulevaa lähtöä varten. Haluaisin että luottoasiani olisi luotettavissa ja joutuisissa näpeissä. Näin ei näytä olevan. Puheluja toisensa jälkeen... mulla on puhtia niitä varten.
On ollut hyviä palavereja ja alustuksia pitänyt, mieleistä on samoinkuin kahvin tarjoilukin toisille. Minun avuttomuuden tunteeni ja viha "kapseli" ovat tulleet käsittelyyn, tarjoutui sellainen MariaAkatemian juttu ulottuvilleni. Ikävää ja alakuloakin tähän mahtuu :/. Mutta puhelimessa M:n kanssa monet jutut tulevat jaetuksi niin hyvin :)
Siitä annan pisteet kotiin, että 8Hluokan nettisivut on nyt avattu, ohjeistin oppilaan niitä ylläpitämään. Näin on myös kuva-albumi nähtävillä oppilaille ja vanhemmille.
Olen liittymässä Mielentaide ry:n läheisjäseneksi! Siskoni on mukana siinä ja olen innostunut hänen aloitteestaan, toiminta-ajatus on hyvä. Minulla on myös ehdolla näyttelyyn töitä, joka mahd. toteutuu loppukeväästä.

Auringon halo ja energiamaalaukset

Vuoden ensimmäiset päivät kipakkaa pakkasta. Palasin Ilonan kyydillä etelään. 5.1. maalasin Hyvässä Haltiattarella Ilonan ohjauksessa. Kaikki työt ovat omista energiakeskuksistani käsin maalattuja akryylivärein. Saimme myös pätevän loppurentoutuksen. Avartava ja selkeyttävä henkisenkin puolen yhteenveto tällainen päivä.

Jää alkoi kantaa