Panin elämän risaiseksi...

... sain risaisen elämän!
Näin siteerasi tuntematonta runoilijaa vuosipäivää viettävä kahden pojan isä.
Vei multa jalat suusta... Repivää ja risaista sain. Onneksi hengellinen herääminen tuo tietoiseksi omasta toiminnastaan.
Päivät ovat taas lämmenneet ja vehreys on moninkertaistunut. Lähikaupan pihalla oli kevätriehaa, ruletin, renkaanheiton ja makkaran merkeissä. Reipas ja nauravainen Kasper se siellä veteli haitariansa, soitti ikivihreitä. Se oli tunnelmaa! Ostin heidän luokan hyväksi painetun hiirimaton, siinä on lehmä ja aurinko.

Tein Mintulle viemisiksi kehystetyn kuvan, jossa hän on Linnanmäellä karusellissa. Kokoan juttuja söpöön benettonin farkkukassiin jonka löysin Pelastusarmeijan kirppikseltä. Aloin hahmotella luumupuun oksia taulupohjalle, joka on seissyt pitkään telineellä. Mallina on ottamani valokuva.
Puhuin kummin kanssa. Oli vain annettava "ulos" näitä tekemiäni ratkaisuja. Uuden kodin suhteen, valintakokeiden, mahdollisen perheenlisäyksen. Mieluusti pysyisin itsellisenä nyt, ettei kukaan repostelisi juttujani vaan toteuttaisin ne semmoisinaan. Minussa on asustanut hyväksymättömyyden pelko. Kummi rohkaisi vain tekemään omaa elämääni omiin raameihini sopivaksi. Olen kiitollinen hänelle rempseästä tyylistä.

Elän kun seikkailen

Löysin vajaa viikko sitten netistä asuntoilmoituksen. Pieni kaksio Hyvinkäältä keskustasta. Eilen sitten matkattiin Riihimäen junalla Pojun kanssa viettämään oma seikkailupäivä siellä. Olin tosin lähteissä niin nälkäinen, että piti ensin tankata kiinalaisessa puffetissa. Jos ei ole voimia, seikkailukin rupee käymään työstä. Oli hauska seurata ikkunasta ihmisten ilmeitä, kun Poju istui terassin kaiteeseen sidottuna. Näin koko ajan ettei sillä ollut hätää, vaan ihmiset lepertelivät, onko sinut jätetty yksin!
Junavaunussa oli koululuokka samaan aikaan, joten kavereita riitti koiraa ihastelemaan. Vastapäätä jannu luki Loistopokkaridekkaria herkeämättä, vaikka välillä meteli oli aikamoinen, yksi tyttö oksensi ja osa lapsista pakeni hajua välikköön.
Oli kiva nähdä taas Hyvinkään asema ja sen pihalla kukkivat tosi runsaina tuomet. Antiikkiliikkeeseen en tällä kertaa poikennut. Sen sijaan löysin taidemuseon, kirjaston, kuvasin punaisen vanhan puukirkon. Oli hyvää aikaa ennen näyttöä istuskella katselemassa kaupunkilaisia ja hahmotella kartan avulla keskustan palveluita.
Kun saavuin oikealle kadulle, se oli heti ihastuksen paikka. Pienestä liikenneympyrästä lähti kadunpätkä, jolla 1905 valmistunut talo sijaitsee. Se on huolella pidetty ja maalattu. Sisäpihalla tehtiin kiveyksiä ja pyörävarasto oli piharakennuksessa. Nainen, joka kasteli istutuksia ja antoi Pojullekin vettä, osoittautui vuokranantajaksi. Meitä oli kolme katsojaa ja menimme asuntoon. Korkeat huoneet, uusitut keittiökaapistot, roskavaunu (huom!), laminaatit ja laatoitettu kylppäri. Ikkunat sisäpihalle päin. Naapureina paljon opiskelijoita sekä jokunen työikäinen pariskunta.
Kun kirjoitin omaa hakulomakettani, kävi ilmi että pitäisi olla maksaa kolmen kk:n vuokra heti kuun lopussa (2kk takuu). Ajattelin, että se on liian nopeasti. Samantien kuulimme että kuukauden päästä vapautuu toiset kaksi asuntoa. Siinä oli ratkaisu!
Niin palasimme seikkailulta tuloksen kanssa. Jalat puhki ja hieman eväitä S-marketista kangaskassissa. Tyytyväisin mielin. Nyt ei asuntoasiaa tarvitse enää järkeillä ja haeskella, vaan voin ruveta karsimaan huonekaluista ja suunnittelemaan uutta. Eteenpäin ja tietenkin viettämään kesää! Ensi viikon alussa Luumäelle. Laiffiiiiii!!!

Aika avata sydäntä

Mieleni tuntuu hakevan montaa polkua. Valokuvien käsittelyasia ei ole edennyt, kuvannut kyllä olen, kevään kasvua. Luulin että saisin tehtyä tarjousta kuvista seurakunnalle, tai hankittua kuvauskeikkaa kevään juhliin. Syksyksi on halu tehdä ryhmänohjausta jossain muodossa.

Autoin "miestä mäessä", halusin uskoa Jeesuksen opetuksen. Minkä teet yhdelle näistä vähimmistä, sen teet minulle. Oli hyvä mieli tehdä niin vaikka etenin koko ajan riskejä arvioiden. Sitten irroitin ja annoin huolten mennä hänen mukanaan.
Tämä meidän yksikkö on nyt minä ja koirani, voimavarat on kiinni perusasioissa. Kesäpäivien vietto heinäkuussa rupesi tarkentumaan, kun kuulin Kumpusaaresta!
Äitienpäivä teki oman läpikäyntinsä minun tunnemaailmassa. Surun kautta puhkesi uusi ilo. Sunnuntai oli huippulämmin ja kirkas päivä. Äiti kertoi kuinka he siellä maalla pihakiikussa seurustelivat ja veljeni koeajoi ukin uutta traktoria. Salmen kirja esittely oli ollut virkistävä ja kannustava iltapäivä, huiman mahtavaa! Hän todella ansaitsee sellaista, on ollut niin huonossa kunnossa pitkään.
Menin Saulin kyytillä illaksi tansseihin, eipä ollut tällä kertaa lavalla leideistä tunkua!
Minä olen ihkuna siihen rummuttelijaan, joka vie valssia kevein pyörityksin. Muutin sen vuoksi lähtöaikaakin. Tunnemme nyt nimeltä. Vaan en taida paljastaa sitä ;-) Vielä...
Ikävöidäkin osaan... :-)

"Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun
armaani neitojen keskellä.
Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä
on rakkaani nuorukaisten keskellä.
Sen puun varjoon kaipaan lepäämään,
sen hedelmä maistuu suussani makealta."
Laulujen laulu 2: 1-3

Lahja

Nita Edwards,

tämän Sri Lankalta tulevan naisen tarina on liikuttanut minua nyt. Ja koska pääsin eilen kylään tapaamaan Lahjani, rukoilen entistä tiiviimmin. Nyt on rukoustyön aika!

Luumupuun ja herukan kukat kummieni pihalla Mäntsälässä.

Vappuretki

Matkasimme jo kymmeneltä Monan kyydillä Tuusulaan. Koko päivä järven rannalla! Työtilassa saimme maalata ja askarrella. Pojulla kävi flaksi, kaksi tyttökaveria samana päivänä, Minni (säkkituolissa) ja Sara. Minulla oli myös tyytyväinen mieli, kun olin saanut Pojun turkin takuttomaksi ja lyhyemmäksi, sellainen "komea vappuPoju". Else-Majn kanssa jaettiin vappubrunssi. Vein salaattitarpeita ja omatekoista simaa.

Otin pari nappiotosta Samin pojasta. Oli myös puhetta, että Sara tulisi meille hoitoon kesällä.

Tänään pyykkipäivä. Rauha suikkaa Moiskikset. Ja kiittää Vapahtajaa, Korkeimpaansa turvallisesta elämäntiestä.