Kuvia ja luontoa

Yhteisö: Vietimme kakkujaiset oikein lämminhenkisesti kipeistäkin puheenvuoroista huolimatta ja niiden vuoksi. Addressit ja kakuttelu vertaisten kanssa maksoi vaivan hermoilut jäivät. Tänä aamuna heräsi Rauhanainen, jolla on kokonainen olo. 

Kuvien käsittelemistä tein useana päivänä saadakseni tuoreelle avioparille valittavaksi juhlakuvauksen satoa. Samoin kesälomakuvista on jo tullut toiveita ystävältä, äitiltä.

Me: Olemme pyöräilleet yhdessä luontoon, syöneet retkieväitä ja villivattuja, kulkeneet, kuvanneet hirvenpolkujen varrella ja katsastaneet kanttarellipaikan. Keskustelemme kirjastossa lempikirjoista, katselemme taidekuvia. Syömme sipuleita, nokkosia, luomuomenoita, valmistamme kalaterriiniä...

Olen hieman poissa tolaltani, koska tuttavapiirissä on ollut itsemurha, josta myötätunto ja huoli suremaan jäänyttä äitiä kohtaan.  Heti perään toinenkin kaveri kertoi yliannostustilanteesta ja käytös kertoo isosta uupumuksesta. 

Sain tiedon hyväksymisestä kahdelle kurssille, toimintaa ja askelia uuden ammatin eteen!

Tästä seuraa Kiitollinen mieli ja halu kehittää vielä Rauhan osaamista.

Moiskis Rauhan kammarista!

17.8.07

Tänään täyttyy kaksi vuotta siitä kun olen halunnut luopua asiasta, joka ei minulle sovi, (alkoholista ja tietyistä lääkkeistä) ja olen siihen pystynyt päivän kerrallaan. 

Monta hyvää juomatonta aikaa oli jo totta, mutta tuon 16.8. sattuneen välikohtauksen jälkeen kypsyin siihen tosiasiaan, että olen erilainen kuin kohtuullisesti alkoholia käyttävät. Totaalinen takapakki muutaman lasillisen tähden. Emme myöskään  palanneet enää siihen uusperhekuvioon, vaikka mies minua siihen painosti usein keinoin. Ne tilanteet on anteeksi annettu.

Sain lähteä aika alusta yksin. Tarvitsin vertaistuen ja korkeamman voiman avun. Olin irtisanottu työstäni, lopullisesti ulkona molemmista liitoistani, en pystynyt vastuuseen raha-asioitteni ja rehellisyyteen ystävieni kanssa. Minulla ei ollut enää elämäniloa. Sain poliklinikalta terapeutin talven ajaksi, jolle saatoin purkaa päällimmäisiä havaintoja mielialastani ja ahdistuksestani. Ensimmäiseen palaveriin lähdin, kun kirjoitin sanat: Sinulla on alkoholiongelma. Sinusta tulee katkera, jos et selvitä sitä. Näet sen muissa ja pelkäät sitä heissä, koska itse et hallitse alkoholia, etkä elämääsi.

Kokemukseni yhdistää kaikkia heitä, jotka kerran hakivat ja menettivät ihanteensa päihteitten suojissa. Elämä. jota pidimme normaalina, vaikka häpesimme jatkuvasti ja koetimme tuloksetta piilottaa juomisen seurauksia. Tunne-elämän sairastuminen, ainaiset muutokset ja päähänpistot. Ylemmyydentunto ja hallitsemisen halu. Alemmuudentunto ja kateus. Kaksoiselämä. Herkkyys ja lahjakkuus, vääristyneet vietit ja hillittömyys ... Tähän on olemassa ratkaisu, joka on auttanut toipuvia alkoholisteja kaikkialla maailmassa. Ratkaisu joka toimii, kun itsellä on halu lopettaa juominen (ei tarvitse tietää/todistaa olevansa alkoholisti). (yhtälailla huumeet/ylensyöminen tiedätte mitä tarkoitan...)

Tänään tiedän miten hyvin asiani ovat ja kuinka arvokkaan matkan olen saanut kulkea, että luotan ihmisiin ja elämän jatkuvuuteen! Voin elää ja annan elää. Tämä on se lähtökohta, jonka vuoksi blogin perustin ja edelleen voimassa!

Opiskelut alkavat syyskuussa, vielä vahvistuksia ilmoittautumisia. Elämääni kuuluu ihminen, jota ajatella ja joka ajattelee minua. 

Yksikään ihminen ei ole saari

Lomamatkat: Huiman mukavia kesäkokemuksia! Kuvia Pohjois-Karjalasta, isovanhemmista Savosta, järviuinteja, Kolin uusia maisemia... Kotikaupungin torilla jalokivisilmäinen pyöräilijämies, joka haluaa maistaa ostamiani kirsikoita... Oikeasti tietää olenko hälle sopiva nainen!
Sadonkorjuu: Tämä nautinko kypsyvästä marjasadosta: päässyt mustikkaan monta kertaa IE:n aloitteesta ja autolla. Kierrätyskeskuksesta hankkimani pakastin saa täytettä koko ajan! Mansikoita, vadelmia. Säilön sinne myös ruokaa, paljon helpompi hankkia tarjouksia ym.
Olen kuvannut rakkauden kesäjuhlat, N:n Ja J:n vihkiäiset, missäpä muualla kuin Onnelassa :)
Vastoinkäymisiä mahtuu elämään. Katselen jatkoa edelleen ilman koulutuspaikkaa. Suikkailen koulujen sivuilla, laitan täydennyshakuun lomaketta... kysy vaan mitä en koettaisi.
Yhteisö: Taidenäyttely työllistää nyt minua kovasti. Mukana teokseni "Avautuminen".
Me: Kirjoitan sähköposteja tälle upealle I.M.:lle, menimme taidenäyttelyyn, kirjastoon, puistoon, metsäpoluille. Näimme elokuvan...

Näin jotain aamusanoja ennen kuin lähden koiralenkille ja mustaherukoita keräämään. Iltapäiväksi galleriaan harjoittelemaan avajaislaulunumeroa. Niin totta sekin, laulan mukana kvartetissa.
Moiskis Rauhan huoneesta!

Once

Tapasin kurssikaverini, kun menin kysymään seurakunnan mökkitilannetta isoenoa varten. Saatiin höpötellä vielä koulutuksen loppuvaiheista ja hän oli tyytyväinen määräaikaiseen pestiinsä. Tulin Anttilan alesta ulos ostamatta mitään, hyvä!

Uskokaa tai älkää, kävin kehystämöstä sen melkein vuoden odottaneen taulun "Tulevaisuus ja toivo"! Kyselin samalla taidekehystäjähemmolta miten niitä kesätreffejä oikein sovitaan? Sanoi, että menemällä ihmisten sekaan... terasseillahan niitä on. Tällaisena kuumana päivänä mieleni halasi uimarannalle ja miehenmukelon kainaloon.

Pojun koulutus on sellaisessa vaiheessa, että menin Salamanteriin kysymään neuvoa. Siihen kiskomisasiaan ei nykyinen panta ole auttanut ja kun kiskomista on emännän päässä... Aloin epäillä että tapa ei korjaannu, vaan ottaa koiran niskaan. Läksin kaupasta uusi "kuonopanta" mukana. Voi että kaverini oli ihmeissään kun lähettiin se päällä lenkille. Kulki niin tiiviisti mukana, että hihna oli löysällä koko matkan. Kotipihaan tullessa se yritti saada sitä irti ja katteli mua kyllä ihmeissään.

Skypessä tuli kaksi puhelua ja postia lähti V:lle, joka tulossa Suomeen lomalle. Ihanaa, on ystäviä :)

Nyt vietän kesäiltaa elokuvan parissa. Sen nimi on Once. The story is all about music. Irkkupoika soittelee ensin kadulla ja tapaa tsekkitytön, joka on taitava pianisti ja kannustaa hänet tekemään omaa musiikkia. Once on tosi mukava filmi, hiukan horjuvalla kotikutoisen oloisella käsivaralla kuvattu. Ja siinä on irlantilaisia ihmisiä, maahanmuuttajaihmisiä, Hoover center, jonka pojan isä omistaa, katuvilinää, pieniä asuntoja... Minä tykkään kovasti.

Kuva Evon luonnosta Lammin miitistä

Ruusunkukka 20.6.

Juhannuspäivä. Viiletin pyörällä varustautuneena hanskoilla. Mukana termarissa kahvit ja kirppispusero. Sairaalan aulassa luin kirjaa U:lle ja se herätti juttelemaan omista vihan ja kaunan tunteitten kokemuksista. Hörpimme kahvia pahvimukista. Kiitos ihanasta käynnistä, että toit tämän kirjan ja luit sitä, sanoi ryhmäsiskoni. Lähtiessäni "likat" jäi huoneeseen odottelemaan iltaruokaa.

Poljin kotiinpäin vehmasta katua vaahteranoksien alitse. Oikealla tuoksui kukkiva fuksianpunainen pensas. Rapatut suloiset talot ja pihanurmikot ...  kauneinta reittini varrella ovat valkoiset juhannusruusut! Ei tarvitse nurkua kylmästä säästä eikä muustakaan toisarvoisesta, tämä on keskikesän juhla juuri tänään.

Jumala on rakkaus minussa, sinussa ja kaikessa luodussa. Luojani on kaikessa lähellä. Rakkaushan ei aina ole leppeää, vaan suuruudessaan ankaraa ja pysäyttävää. Kokemastani tyhjyydestä, pohjakosketuksesta uuteen puhaltava henki.

Kurssini päättyi viikko sitten. Olen käynyt lääkärillä ja juteltu kunnostani, ei tilanne niin paha ole. Äitini tuli käymään viideksi päiväksi. Heitin talviturkin Evolla yhdistyksen miitissä. Hemmotteluilta keskiviikkona oli jaettu ilo: Aloe vera tuotteita koklattiin, hoitoina kasvohoito, jalkahoito ja niskahartiahieronta.

Sairaan kaunis keskiviikko

Taas on lyhyt viikko, huomenna saa huokasta :)

 Ihan sairaan tiukka lukko tullut tuohon niska kuoppaan. Työkaveri kerkesi tänään antaa fysikaalista ensiapua. Huh helepotti, saattaa myös vetää helläksi illan mittaan. Ei kärsi niin halailla ;-) Vietiin porukka päivälenkille, koivut ja tammet ja vaahterat ja pihlajat kasvattavat lehtiään silmissä! Söpö sähköovien korjaaja oli yläkerrassa, me jututettiin häntä mielellään, kun ne ovet meinaa sulkeutua niin noppaan, ettei asiakkaat ehdi rolliksilla alta pois.

Totesin parin päivän aikana, että mulle pukkaa edelleen se auktoriteettikammo. Kun omasta hoidostani on kyse, eli varattu aika perjantaina. Tuli niinkun kynnys perua koko aika, ettei tartteis sovitella sitä. "Oman lapseni puolustaminen, pelkoa päin." Mokasin myös aamupalan laiton, en vastannut tarkalleen siitä, mitä puhuin.

"Kun olimme väärässä myönsimme sen heti." Minä selvitin nämä asiat kasvotusten tänään ja sain pakonomaiset ajatukset hiljentymään.

Alakerran pizzamies otti aurinkoa kotikadulla ja kyseli missä koira? Poju kun haukkuu sen a i n a kun mennään ohi ja mies vaan pusuttelee takasin (ei mua vaan koirua).

Hei nyt on uusi järjestys kamarissani :) Lattia imuroitu. Ikkunalla kukkii v a a l e a n p u n a i n e n pelargonia. Lähden koirun kanssa hakemaan auton avaimia ja ruokakauppaan.

Vapautta tuoksussa tuomien

Sadeaamuna tuomen kukkien makea tuoksu ja luonnon kostea raikkaus uudistivat meitä jälleen. 

Olin surullinen. Se kertoi minulle, että sieluni on elossa. Halusin antaa anteeksi ja vilkuttaa elämäni exille. Mielikuvassani rakkaat lipuivat lautalla pois rannastani ja heiluttivat minulle takaisin. Emme tarkoita sinulle pahaa. Kiitos! Teit oman osasi, emme syytä sinua omasta osastamme. Kiitos! Olen pahoillani! Annamme anteeksi! Annan itselleni anteeksi.

Heilutan menneelle hyvästejä. Kun tulin sisälle, kurkkasin ja näin peilistä katsovat avoimet kasvot, luottavaisen hymyilyn.

 

Luin kirjastamme, että anna heti eteenpäin henkisen avun, jonka olet saanut. 

Sain kaularankaan ja yläselkään kovan pinteen ja kivun henkisistä paineista ja vedosta. Tarviin apua siihen. 

 Tässä askeleessa minun pitää toimia, voidakseni työstää suruni. Vanha arkistopöytä lähti tänään kierrätyskeskukseen. Konkreettista toimintaa yhden elämänvaiheen hyväksymiseksi ja menneeseen jättämiseksi. Tilalle tuli komeasti tyhjää tilaa!

Luotan tasan tarkkaan Jumalan tahtoon omalla kohdallani, että tyhjään "sisäiseen tilaan" tulee uutta! Näin kävi juuri tänään. Olen iloinen, tunnen rakkautta. Olemassaolosta, ryhmätovereista, tulevasta ratsastusretkestä Larizzan kanssa.

Uskon, että kaunoista puhuminen ja tosiasioiden myöntäminen avaa oven tähän päivään. Saan olla raitis tänään ja parempi minä, kuin mihin omavoimaisena pystyin. Unelmat ovat arkisia ja ne ovat totta tänään. Enkä syytä olosuhteita ellen ensin pyydä tyyneyttä ja tarkista omaa asennettani!

Tässä sananvirtaa tiistai-iltaan. Moiskikset ja sylilliset rakkautta Rauhan huoneesta :)