Mieleni tuntuu hakevan montaa polkua. Valokuvien käsittelyasia ei ole edennyt, kuvannut kyllä olen, kevään kasvua. Luulin että saisin tehtyä tarjousta kuvista seurakunnalle, tai hankittua kuvauskeikkaa kevään juhliin. Syksyksi on halu tehdä ryhmänohjausta jossain muodossa.
Autoin "miestä mäessä", halusin uskoa Jeesuksen opetuksen. Minkä teet yhdelle näistä vähimmistä, sen teet minulle. Oli hyvä mieli tehdä niin vaikka etenin koko ajan riskejä arvioiden. Sitten irroitin ja annoin huolten mennä hänen mukanaan.
Tämä meidän yksikkö on nyt minä ja koirani, voimavarat on kiinni perusasioissa. Kesäpäivien vietto heinäkuussa rupesi tarkentumaan, kun kuulin Kumpusaaresta!
Äitienpäivä teki oman läpikäyntinsä minun tunnemaailmassa. Surun kautta puhkesi uusi ilo. Sunnuntai oli huippulämmin ja kirkas päivä. Äiti kertoi kuinka he siellä maalla pihakiikussa seurustelivat ja veljeni koeajoi ukin uutta traktoria. Salmen kirja esittely oli ollut virkistävä ja kannustava iltapäivä, huiman mahtavaa! Hän todella ansaitsee sellaista, on ollut niin huonossa kunnossa pitkään.
Menin Saulin kyytillä illaksi tansseihin, eipä ollut tällä kertaa lavalla leideistä tunkua!
Minä olen ihkuna siihen rummuttelijaan, joka vie valssia kevein pyörityksin. Muutin sen vuoksi lähtöaikaakin. Tunnemme nyt nimeltä. Vaan en taida paljastaa sitä ;-) Vielä...
Ikävöidäkin osaan... :-)
"Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun
armaani neitojen keskellä.
Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä
on rakkaani nuorukaisten keskellä.
Sen puun varjoon kaipaan lepäämään,
sen hedelmä maistuu suussani makealta."
Laulujen laulu 2: 1-3
1 kommentti:
Kun ilma kylmeni tanssi-iltakin jäänyt väliin.
Valokuvat kasveista ja vapusta ovat nyt koneella ja tilasin niistä sellaisen julisteen!
Lähetä kommentti