Vaatimukset käyvät kalpeiksi ja turhiksi. Suvaitsemattomuus toista kohtaan on itseni rikkomista. Putoan pois todellisuudesta, jos lähen tekemään itsekeskeisten valintojen pakkotyötä. Varmasti usein putosin, koska halusin välttää tuskaa, enkä ottanut vastaan kärsimyksen antamaa nöyryyttä.
Annan todellisuuden koskea minua, itseäni. Tuon arvot tähän päivään, lähimmäisteni luo, meihin ja meidän kautta annetun Jumalan rakkauden jakamiseen.
Kun olen nyt todellisuudessa, otan tilaisuudet vastaan sellaisena kuin ne annetaan. Kestän tarvittaessa hämmentyneen, tyhjän ja voimattoman olon. Haluan olla sillä tavalla nöyrä, että jätän menneen, mutta en jätä sitä oppia, jonka rakkauden kieltämiseni toi.
Haluan olla sillä tavalla rakastettu, että luotan todellisuuteen, vaikka kuvitelmia lyötäisiin eteeni minkä asian varjolla.
Multaisen maakellarin haju ja tukehtumisen tunne ovat tunnemuistoni jostain. Silloin olin liian pieni käsittelemään mitä tapahtui.
Rakkaus tervehdyttää kokonaan: Se parantaa kehoni huoneen, henkeni spiraalin, intiimit sopukat ja kireät lihakset.
Tämän muutoksen kokee leskenlehti, se puskee mullan läpi vartensa, koska sillä on voima tulla valoon, pinnalle, todellisuuteen. Niin on elämä tarkoittanut.
1 kommentti:
kaunista ja viisasta tekstiä. Ja henkeäsalpaavan upea kuva!
Lähetä kommentti