Once

Tapasin kurssikaverini, kun menin kysymään seurakunnan mökkitilannetta isoenoa varten. Saatiin höpötellä vielä koulutuksen loppuvaiheista ja hän oli tyytyväinen määräaikaiseen pestiinsä. Tulin Anttilan alesta ulos ostamatta mitään, hyvä!

Uskokaa tai älkää, kävin kehystämöstä sen melkein vuoden odottaneen taulun "Tulevaisuus ja toivo"! Kyselin samalla taidekehystäjähemmolta miten niitä kesätreffejä oikein sovitaan? Sanoi, että menemällä ihmisten sekaan... terasseillahan niitä on. Tällaisena kuumana päivänä mieleni halasi uimarannalle ja miehenmukelon kainaloon.

Pojun koulutus on sellaisessa vaiheessa, että menin Salamanteriin kysymään neuvoa. Siihen kiskomisasiaan ei nykyinen panta ole auttanut ja kun kiskomista on emännän päässä... Aloin epäillä että tapa ei korjaannu, vaan ottaa koiran niskaan. Läksin kaupasta uusi "kuonopanta" mukana. Voi että kaverini oli ihmeissään kun lähettiin se päällä lenkille. Kulki niin tiiviisti mukana, että hihna oli löysällä koko matkan. Kotipihaan tullessa se yritti saada sitä irti ja katteli mua kyllä ihmeissään.

Skypessä tuli kaksi puhelua ja postia lähti V:lle, joka tulossa Suomeen lomalle. Ihanaa, on ystäviä :)

Nyt vietän kesäiltaa elokuvan parissa. Sen nimi on Once. The story is all about music. Irkkupoika soittelee ensin kadulla ja tapaa tsekkitytön, joka on taitava pianisti ja kannustaa hänet tekemään omaa musiikkia. Once on tosi mukava filmi, hiukan horjuvalla kotikutoisen oloisella käsivaralla kuvattu. Ja siinä on irlantilaisia ihmisiä, maahanmuuttajaihmisiä, Hoover center, jonka pojan isä omistaa, katuvilinää, pieniä asuntoja... Minä tykkään kovasti.