Kirjoitin runon eilen, se tuli jotenkin vauhdilla. On harvinaista, nuorempana runoilin kyllä ;-)
Naisten ilta tiistaina sai varmaan liikkeelle minussa surua. Pyysin rukousta ja sain itkeä.
Runo tähän?
Kun runon katkaisee keskeltä, se kuvaa sitä sukupolvien taakan katkaisemista. Tuija kehotti minua oikein pyytämään sitä Jumalalta.
Tämä aamu alkoi painajaisista tokenemisella. Alitajunta otti virheitäni käsittelyyn ja olin kurjissa tilanteissa unimaailmassa. Soitin Tuulalle että kuulisin elämän. Hän muistutti minua, että Kristus minussa kasvaa kun saan käsiteltyä kipeitä asioita ja omia virheellisyyksiäni. Että ne eivät suinkaan ole pelkkää sielun vihollisen tökkäilyä. Hän oli menossa töihin ja on saanut kesäkuuksi pappisvihkimyksen, mikä on mahtava edistys ja pitkään rukoiltu asia.
Nyt kerron lounaskala-aterian:
Valmiit paneroidut pakastelohifileet vuokaan, nyytti pinaattia päälle, rypsiöljyä,
porkkanaa, kukkakaalia, parsakaalia paloina, pähkinöitä. Uunissa 20min 175 astetta.
Puristin puolikkaan limen mehun kalan päälle. Ja nautin.
Maalaaminen on helpottanut. Illalla tein tumman työn kumisiveltimellä. Aamulla lisäsin siihen lämmintä keltaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti