Olen hereillä, kuukautisvaihe tuntuu turvotuksena. Janona pähkinöiden popsiminen. Pojun turkki saa lyhennyksen lähiaikoina, Kasper voi toimia aputrimmaajana. Kuulin kuin oman tarinani illan ryhmässä. Että hakee apua keskustelusta, kun turva puuttuu elämästä. Terapia ei vie lähteelle, jos rehellisyys itselle puuttuu. Luulee toimivansa vilpittömästi, mutta valittaa ympäristöstään, hakee hakemalla lapsuuden pelkoja. Rehellisyys itsensä suhteen taas voi muuttaa asenteita, vertaisen selviytyminen voi antaa omalle persoonallekin turvan. Sain Ullan puhelinnumeron ja hän moikkasi vielä autolta lähtiessään. Soitamme vielä.
Toinen juttu oli se huomio, että kun sairastamme, toivomme hieman lisää jännitystä, vielä jotain tunteita lataavaa! Jos se ei ole alkoholi, se on joku muu.
Minä sain onnistumisen tunnetta ja jakamisen iloa vanhusten ryhmässä. Kävin vapaaehtoiskeikalla ja luin Salmen romaania, Kertun evakkomatkaan lähdöstä. Jokainen sai lausua tai laulaa haluamansa kohdan Sotilaan virsikirjasta. Nilkat pyöriteltiin, pallolla kopiteltiin. Juotiin kahvia ja juteltiin. Kun olin kävellyt keskustaan, seisoin kultasepän ikkunaa katsomasta. Kimallusta elämään? Ryntäsin sisälle ja pyysin saada sovittaa ovaalin muotoista helmiäisriipusta. Ja kaunishan se oli! Mielessä jo maksoin sitä, koin onnen huumaa uudesta kauniista esineestä. Sitten heräsin. Ei minulla ole rahaa tuohon! Kiitin myyjää ja sanoin, että palaan asiaan, kun on varaa. Puuh... Se olikin sellainen "ryyppy" iloon.
Äiti ja sisko ovat flunssan kourissa. Ystäväni Espanjassa ei ole antanut kuulua itsestään pitkäperjantain jälkeen. Kun kysessä on Soturi ei tiedä löytyykö mielenrauha vai vaatiiko taistelu kentälle.
Soitin työkkäriin, ensi viikolla voin käydä tutustumassa siihen puoleen, siellä on myös koulutusneuvoja. Ehkä yhteen vuoteen mahtuu kuitenkin vain yksi asia, silloin se on kohdallani tämä henkinen inventaari.
HHT ja itsensä hyväksyminen, elämän yksinkertaistaminen. Moiskis! Rakkaudella Rauha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti