Pitkäperjantaita

Tässä näet askarteluja LähisPajasta. Yhteinen iltapäivä onnistui ihanasti, viihdyttiin ja minä sain vahvistusta, että olen oikeilla jäljillä ideoitten kanssa.
Pitkäperjantai on ollut aurinkoinen. Poju pääsi monelle lenkille ja vaihdoin talviset samettikuvioverhot keväiseen keltaiseen. Söin tervehenkisesti ja kauniit annokset. Kunnes illalla iski se, että lisää vaan hiilaria tai sokeria, lisää.... Olisko tietty tekstari Espanjasta vaikuttanu asiaan?
Tarjan kyydillä olin ryhmässä, jossa sain kokemuksen, kuinka sanoa läskipäälle suoraan, että kiitos mutta ei kiitos, on muita suunnitelmia. M:n kanssahan sellainen ei onnistu. Jostain se aina pomppaa kuin vieteriukko laatikosta : (. Vaan hyvät ja huonot puolet on meillä kullakin. Paula sen nasakasti sanoi, ettei voi yksipuolisesti helliä oman vihan syvyyttä ja hakee sille oikeutta. (huokasu) Tarjan kanssa saatiin puhua myös työhaasteiden puolelta luopumisasioista ja myötäsyntyisten asioiden löytämisestä. Kuinka sitten jättää kaikki syyllistämättä itseään.
Poika 10v sai nyt pääsiäissähkärin, kuvassa Pojun hännänpää vilkkuu puunrungon takaa.

Minä olen ollut kaksi peräkkäistä iltaa ryhmässä ja hyvää tuntuu tekevän. Se on nyt minun vaihtoehtoni, se mikä hoitaa. Kaikkien hapuilujen jälkeen. Juuri kun meinaan tylsistyä, tai alan hakea kuohuntaa, mielenpaineita, ohjelma palauttaa minut siihen, mihin minä voin vaikuttaa. Voin vaikuttaa rehellisyyteeni.
Päivän kerrallaan.
Törmäsin blogiin jota pitää 22-vuotias nuori nainen. Hän on leski. Hän on kahden lapsen äiti. Toinen lapsista eli vain kaksi vuotta. Hän on hengissä itse Jumalan armosta, opiskelee insinööriksi ja kirjoittaa kuinka haluaa antaa rakkautta, elää sen voimasta. Suhteutti taas minun "aallokkojani" kummasti.
Puhuin alkuillasta 90-vuotiaan Ukkini kanssa. Ne sotilasmerkit, vanhat kolikot ja sotilaan virsikirja eivät sitten ole hänen! M yritti tehdä taas hämmennystä tai puhui vastoin parempaa tietoaan. Oishan tuo pitäny arvata... Sotakeskustelua kumminki käytiin puhelimessa ja ukki tuli sitä kautta hieman tutummaksi. Kirjoitin muistiin.
Tämän kohdan luin hänelle ääneen: "Suo Henkes tänä päivänä minua pitää nöyränä. Sun sanaas mulle selittää ja uutta antaa elämää." (205, sotilaan virsikirja)
Se oli siis Ukin kanssa luettuna minun rukoukseni, että voin selvitä.

Rauha suikkaa Moiskikset! Hyvää Yötä.