Koko lauantai on kulunut kotikammarissa ja lähistöllä lenkillä. Ollipoju näkee taas eteensä ja näyttää suloiselta turkin trimmauksen jälkeen. Ne karvat tietysti häivyttivät ne puhtaat lattiat, jotka eilen luuttusin. Karvaahan se vain on... Suurimman osan sain pussiin talteen :)
Nostin viime joulusta tallettamani amarylliksen köökin ikkunalle. Alan kastella sitä ja toivon saavani taas upeat kukat. Lajike on sellainen vaaleanpunaraitainen "polkkakarkin" värinen, olin haltioissani saadessani sen viime jouluna Irmalta. Laitoin myös ikkunaan valokynttilät, iltalenkillä katson pihalta miltä ne näyttävät, imukuppien avulla voin siirtää eri muotoihin.
kukkeusvaiva taas tekee mua melankoliseksi. Ikävöinkin saunaseuraani ja tanssi-iloani. Kärsittävä vain tässä vaiheessa. Kunpa en olisi pilannut puhelua itkullani. Mut se oli mun tunne, hankalaa ettei tunneta vielä paremmin.
2 kommenttia:
... ja ne jukupäät ipukupit irtoilee koko ajan...
amarylliksesta pilkottaa eka vihreä lehti 21.11.! Aion kasvattaa sen Arjalle, haluan kiittää häntä ja muistaa puolestani tällä tavalla, sillä hän tekee minulle ihanan silkkipuseron kummin vanhasta silkistä, johon lisätään joustopitsikangasta. Samasta silkistä pitää tulla vielä taskuliina tanssikaverille!
Lähetä kommentti