Lumen lumoa

Hyvinkää on saanut kaksi lumipäivää, puiden oksilla, kasveissa ja jäätyneissä lätäköissä kimmeltävät Luojan taideteokset.
Koirani nauttii ja tartuttaa ilonsa minuun, hajut ja lumen heittely, lumienkelin tekeminen. Pihla pääsi vielä syvempään lumikokemukseen... P-Karjalassa.

Viritämme luovien siskojen näyttelyteemaa ja ekaa tapaamista vuoden 2009 alkuun. Näyttelyn aikataulu on 2010 ja siihen tehdään varaus Galleria Alliin. Paljon potentiaalia on mistä työstää. Sitten vielä mietteenä tämä blogin nimeksikin valittu lause: Elä ja anna elää. Olen vauhdikkaissa ajatuksissani ja aloitteissani sellainen päämäärätietoinen. Jo haluan luopua siitä näyttelijän osasta, joka haluisi ohjata muidenkin osat "yhteiseksi Hyödyksi"! En ole tahtipuikon heiluttaja, eivät ideani ole kuin vähäisimpiä, kaiken vapaaehtoisen ja hyödyttömän otan ennemmin, kuin että en antaisi toisten elää. Olen kiitosmielellä, että vielä pääsen mukaan, vaikka mielestäni ed. näyttelyssä en jaksanut toimia tarpeeksi kunnioittavasti ja siitä sanomisetkin sain.
Askel lehdessä Teemu kirjoitti että jos on voimia, toimia ja tiedossa tarkoitus johon niitä suunnata, ei haittaa vaikka sataisi jääpuikkoja suoraan ohtaan. Ilman luovaa toimintaa, toimimattomuus tikistyy masennukseksi. Näin se on!
Minua siivittää eniten oma osani rakkaaksi tulevan ja kanssani jakavan miehen elämässä. Tällaista vaihetta ei tosiaan antaisi pois, ihana kokea nauru, läheisyys, ikävöinti, avunanto ja arjen kommellusten jakaminen. Hehkutan siihen tästä nyt, vaikkei helposti löydy sanallista muotoa sille olemassaoloaan kasvattavalle "siunatulle ruusunpunaiselle tulevaisuudentahtoiselle nautinnolliselle" tilalle rinnassani.