Perjantai on ollut kesäinen. Kiersimme aamupäivälenkillä Annen kautta. Menomatkalla kuului yhtäkkiä ylhäältä päin kovaa räminää ja hypähdin oikein säikähysestä. Meluaja paljastui pian. Lyhtypylvään päällä lähetteli nokallaan äänimerkkejä pieni lintu. Ja asiaa tuntui olevan, sillä räminä jatkui : )
Annen olohuoneessa kävimme keskustelua terveyteen liittyvistä asioista ja menneisyyden kokemuksista. Oli hyvä huomata että hän haluaa löytää valoa ja henkistä kasvua elämäänsä, kuulemma "luterilainen kärsimysnäytelmä" saa riittää. Ehdotin, että mennään joku kerta Jpään ortodoksikirkkoon tutustumaan. Hän kun ihailee isä Mitroa, no kukapa ei, kun tyyppi on niin populistinen, rento ja hykerryttävä persoona. Sanoin sitten omasta puolestani, että vaikka mitä meininkejä kirkot järjestäisi, minulla kristillisyys on Jeesuksen Kristuksen opettama rakkaus, lähimmäisenrakkaus. Sitä kautta ja askelohjelmassa pysyen opetteluni olemaan rehellinen ITSELLENI. Hakusessa on!
Ajatuksissa kipristelee tuo risteilylle lähtö. Se on jännittämistäni, kun ei voi varautua kaikkeen. Opettelen, etten pettyisi kun mikään ei mene odotusteni mukaan. Laiva lähtee sunnuntaina ja veljeni perhe lapsineen elää varmasti hetken kerrallaan ja saan nauttia siitä. Pojun vien sunnuntaiaamuna Annen luo hoitoon.
Nyt vaihan ajatuksia Timoteuksen kanssa.
Moiskikset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti