Synttärin aattona

Pitipä avata Rauhan huoneen ovi ja tulla puheille, vielä viimeistä päivää 39 vuotiaana ;-)
Mitähän kaikkea olen vuoden mittaan läpi käynyt tämän rajapyykin vuoksi! Siinä se nyt on ovella, huomisesta lähtien ei vaihtoehtoa ole. N e l j ä k y m m e n t ä vuotta. On jo aikuisiän kokemusta, on halua vaikuttaa ja vastata asioistaan. Ei enää nuori, ei vielä keski-ikäinen. Arvot selkeytyneet. Silti sama tarvitsevuus ja uteliaisuus kuin pienellä tytöllä! No tuossa mielialani korkeasuhdanteessa näin itseni jossain silkkiluomuksessa ison vierasjoukon keskellä puhumassa viisaita, hengellisiä ja nasevia elämäni kirjosta, kuin pitämässä välitilinpäätöksestä. Oli vaan niin hohtoisaa miettiä erimoisia juhlimiskuvioita.
Syyskuun kauneus on ollut mitä silmiinpistävin. Olen saanut kokea sen mielipahan läpi, monena pelokkaana päivänä. Olen myös toiminut iloisena, tuonut kotiin sienisatoa, pulahtanut uimahallin poreisiin. Juhlapäivä on asettunut omaan kokoonsa, yhdeksi viikonlopuksi pitkässä päivien helminauhassa. Asiat eivät ole tulleet erityiseen pisteeseen. Budjetti on pieni. Kouluttautumiseni ja uudet työnhaut ovat auki. Mies, jolle sydäntäni avasin ei ole jakamassa hetkeä, maantieteellinen ero on yhtä totta kuin muinakin päivinä.
Olen pystynyt tekemään omasta uudesta kodistani kodikkaamman. Täällä on minun ja Ollipojun paikka, vaikka en masennushetkinä siitä iloitse, se ilo on oikeasti olemassa. Rakkaat ystäväni tulevat perjantaina ja lauantaina, pieni joukko ja istumme naapurista lainatuilla tuoleilla. On ihan pakko päästä puhumaan ja jakamaan! Ellukin jo postitti kuinka ikävä on. Eipä siinä sitten tarjottavien tai sisustuksen laatu ja virtaviivaisuus ole se tärkein asia. On heitä jotka eivät voi olla paikalla. Siis pidän kiinni siitä hyvästä mikä on! Tämän katon alla on tunnelmaa.
Vaikka sairastaminen on vieläkin tosiasia, olen saanut asiat sujumaan, tukea on luvassa. Lääkkeen aloitus tekee omat oireensa, otettava tyynesti.
No toivon, ettei tästä tullut niin mahtipontista. Olen juuri köllötellyt tunnin karjalanpiirakoiden leipomissession jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa.