Ystäväni Marketan äiti lähti taivaan kotiin juhannusaattoaamuna. Kolme kuukautta hän kulki sairaalassa ja välillä vanhainkodilla seuraamassa äidin kamppailua infektioiden seuratessa toistaan.
Minä vietin juhannuksen siskon kanssa. Ihanan leppoisasti, jos ei flunssaoireita lasketa. Tämä kesä on mukavaa aikaa, vaikkei muuttoasiat ole aina helppoa. Grillasimme takapihalla ja siinä samalla meni tuleen turhia papereita ja kipeitä kuvia.
Sunnuntaina kun sisko lähti ja alet alkoivat, tapasin asemalla Eeva-papin ja menimme yhdessä Marketan luokse. Parituntisen aikana kuuntelimme ja myötäelimme hänen suruaan. Vein kortin, jossa nalle on hoivattavana sairaalassa ja enkeli rukoilee polvillaan.
Hiljaisuusessa ja luopumisessa Hän voimamme on!
Ihmettelin Eevan taitavuutta nähdä kuoleman kohtaamisen erityisyys, kuinka Marketta ja sisaruksensa saivat kulkea äidin rinnalla taivaan ja maan rajakohtaan. Silti täällä annetusta elämästä on lupa ja tarkoitus iloita. Huomasin erityisen muutoksen ystäväni kasvoilla ja ilmeessä. Hän oli silminnähden huojentunut, hyvin hauras ja kirkas kasvoiltaan, kuin kasvot olisivat muuttuneet ja silmissä sellainen lämpö. Hän oli todella kokenut ihmeellisiä hetkiä sairaalassa. Äiti oli muuten jo ollut puhumaton, mutta tapaillut sanan "Vapahtaja". Hän oli ojentanut kätensä ylöspäin, kuin päästäkseen syliin.
Alennusmyynti oli mulle sellaista tutkimista tulevaa kotia varten. Uskalsin ostaa kajarit
kannettavaan koneeseeni ja sain ne heti toimimaan. On ääntä : ) Ihan mahtavoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti